Täällä Israelissa opettelemme paikallista elämän menoa. Selvästi se ottaa aikansa. Ruokavaliommekin on tietysti uudenlainen. Vähemmän lihaa, ei juuri voita. Runsaasti vihanneksia ja hedelmiä, jotka on täällä hyvin halpaa syötävää. Minä Petri olen varsinkin tykästynyt humukseen, jota laitan pita- ja muille leiville voin asemasta, oliiveihin, halvaan (Oh yes!), thina-kastikkeisiin ja kaikesta eniten granaattiomenan pieniin hedelmäparpaloihin.
Nää on ihania!!!
Olemme huomanneet, että paikallisten ihmisten kanssa pääsee erittäin helposti juttusille. Heitä pääsääntöisesti kiinnostaa, mitä muukalaiset täällä heidän nurkissaan toimittavat. Aika nopeasti ovat hyvin tuttavallisia ja kuin parhaimpia ystäviä. No, siinä sitten meikäläiset onkin siinä harhaluulossa, että nyt sitä päästiinkin parhaimmiksi kavereiksi saman tien. Ei se kuitenkaan niin ole. On alkanut vähän vaikuttamaan, että siihenpä se ystävyys sitten taisikin loppua, siihen iloiseen ensitapaamiseen. No, on meillä sentään muutamia mukavan oloisia ihmissuhteita paikallisiin, joita koetamme ylläpitää. Esimerkiksi, ostin tuossa juuri tennismailan, ja nyt on tarkoituksena ensi viikolla lähteä pelailemaan viereisen korttelin kauppiaan kanssa Suomi-Israel-matsi. Katsotaan mitä siitä toveruudesta seuraa. Tuo tennismatsi sovittiin ihan jo ensikohtaamisella. Hauska juttu. Spontaanisuus kunniaan.
Niin. Minun piti oikeastaan kirjoittaa vähän tästä sotaisasta elämänkulttuurista mikä täällä vallitsee, olosuhteiden pakosta. Olemmehan kaikki nähneet lehdissä kuvia ja TV-ohjelmia, joissa näytetään israelilaisia poliiseja, sotilaita tai vartijoita katukuvassa, nuoria miehiä tai naisia, aseet kaulallaan tai vyötäisillään. Ja näitähän täällä on. Nyt viimeisten raakojen terroritekojen jälkeen on heidän määränsä katukuvassa vielä lisääntynyt. Heitä lienee nyt kaikilla synagoogilla, lasten päiväkodeilla, busseissa ja raitiovaunuissa partioimassa, ajamassa poliisiautoissa ympärinsä, partioimassa helikopterilla arabialueiden yläpuolella. Ja arabialueilla on myös useita ilmalaiva-valvontakameroita parinsadan metrin korkeudessa, jotka kaiken aikaa kuvaavat tilannetta kriittisillä alueilla.
Ilmatiedustelu ja -valvonta ilmalaiva Itä-Jerusalemin yllä
On aika jännää, ja onhan se melkoisen vakavaa, kun täytyy ylläpitää sellaista taisteluvalmiutta kaiken aikaa! Kun ei koskaan tiedä, missä jotain taas poksahtaa. Milloin tahansa joku hullu ryntää puukon tai ruuvimeisselin kanssa tappamaan kadulla kulkevaa juutalaista, tai täräyttää autolla päin siviilejä jalkakäytävällä. Tää on sairasta! Ei kai siinä Israel muuta voi, kun yrittää puolustaa kansalaisia kovat piipussa. Onpahan ainakin aina lähellä joku joka voi rynnätä kansalaisia puolustamaan ja nitistämään pois päiviltä nuo sairaat yksilöt, jos ne hyökkäävät. Suoraan sanoen, niin kauan kuin palestiinalaiset ovat vapaita liikumaan Israelissa, niin on pakko olla varuillaan, valitettavasti. Vaikka on siellä palestiinalaisten keskuudessa hyvääkin väkeä, ja on oikeita kristittyjäkin, joilla on sentään moraali tallella, niin näyttää olevan valitettavan paljon ääriaineksia, jotka ovat valmiita tekemään vaikka mitä mielettömyyksiä saadakseen vuodatettua juutalaista verta. Noiden hullujen takia hyvät palestiinalaiset saaavat kärsiä ja joutuvat epäilyksen alaiseksi.
Opintoneuvojani, tyttö, jonka jonka kyydillä pääsen yliopistolle aamuisin, kertoi, että keskiverto israelilainen mies käy kolmen vuoden armeija-palveluksensa jälkeen joka vuosi noin 2 kuukauden verran kertausharjoituksissa (HUUPS!!!). Kyllä siinä pysyy aseenkäsittelytaito hyppysissä, ja on joka mies kaiken aikaa valmiudessa tositoimiin, jos tilanne sitä vaatii. Vaan onhan tämä kaikki melkoista uhrausta koko kansakunnalta. Sota ja taisteluvalmius on jotenkin normaali osa tätä Israelin valtion arkea - tuntuu aika pahalta. Siksi täällä jotenkin hyväksytään ilmeisesti se, että uhreja tulee. Mutta siksi täällä myös moni tietysti kaipaa rauhaa - jospa sellainen joskus laskeutuisi Israelin maahan!
Eli kyllä tämä totisesti on niin paljon erilaista tämä elämänmeno täällä kuin Suonessa. Tuntuu siltä, että täällä elämä on paljon todellisempaa, ja myös yhteiskunnan ongelmat ovat oikeita ongelmia. Siellä koti-Suomessa nyhrätään yleensä pikkuasioiden kanssa. Siellä pikkuasioista tehdään isoja uutisia.
Tahdotko olla mukana tekemässä suuria tekoja? Jospa rukoilisimme Jumalan kaupungille rauhaa?! - "Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille! Ne tulevat menestymään, jotka Sinua rakastavat!" - Ps 122:6
