Olemme viime aikoina enimmäkseeen lepäilleet ja nauttineet vapaa-ajastamme nyt helmikuussa. Vuokrasimme auton lomakuukaudeksemme (kiitos Taivaan Isälle ja Hänen apulaiselleen joka mahdollisti tämän!), ja olemme jonkin verran retkeilleet. Eka kertaa elämässämme kävimme Eilatissakin. Talvinenkin Eilat oli suloinen tuttavuus, päivälämpötila noin 20 astetta, ja Punaisessa Meressä vähän enemmän. Saimme snorklatakin ja katsella merenalaisia värikkäitä kauniita koralleja ja riemunkirjavia erilaisia kaloja. Very nice indeed.
Eilatin auringossa suloista, vaikka vilpoinen tuuli
Siellä kaveri snorklaamassa, toiset lasipohjaisesta laivasta merenpohjia tiirailemassa
Muuten eivät ilimat nyt helmikuussa ole olleet kovin hääppöiset - pari viikkoa on ollut varsin epävakaista ja koleahkoa monin paikoin...mutta loma on lomaa :). Tällä viikolla römäytti luntakin parikymmentä senttiä yhdessä illassa ja yössä. Tosin nyt jo parin päivän sisällä se on pian kuin muisto vain. Eilen kävin kerrostalomme katolla putsailemassa aurinkokennot lumen alta, jotta käyttövesi pystyisi taas lämpiämään. Päivisin kun on kuitenkin aurinkokin näyttäytynyt. Ja se on täällä melkoinen kuumakalle tuo aurinko. Paljon paremmin se lämmittää käyttöveden kuin sähkö. Nyt kolealla kaudella on parina päivänä ajeltu alemmas Kuolleen meren suuntaan, jossa on huomattavasti lämpimämpää, Jerusalemhan on noin 800 metriä meren pinnan yläpuolella, Kuollut Meri 400 metriä alapuolella.
Lampaat vihreillä niityillä...tulee mieleen Psalmi 23: Herra on minun Paimeneni
Tää Juudean erämaa on tämän Israelin keskusvuoriston itäpuolinen alue,
jonne vesisateita ei enää riitä. Sateet saapuvat lännestä, lankeavat ylös vuoristoalueelle, ja
tämä Kuolleen Meren hautavajoamaan noin 1,2 km korkeussuunnassa laskeva
"takamäki" jää ilman sateita, mitä nyt vähän jotain pientä tännekin joskus...Juuri
viime viikkoina on satanut
viime viikkoina on satanut
Monet arkiset asiat koskettavat sydämiämme täällä. Yksi sellainen asia on nämä paikalliset nuoret. He ovat niin luonnollisen ja aidon oloisia, ulospäin suuntautuvia, rohkeita ja usein kovaäänisiä ihmisiä. Elämää täynnä. Juutalaisista sanotaankin, että he rakastavat elämää, ja kyllä se niin on. Toinen arkinen asia, mikä monesti tuntuu tosi hyvältä, on se kun miehet hyvin usein kättelevät toisiansa. Tavatessaan, ja erotessaan. Naisia eivät kättele. Minusta on monta kertaa tuntunut hyvältä, kun keskustelun päätteeksi lyödään kättä päälle - sehän on merkki siitä että erotaan ystävinä. Joskus on jossakin keskustelutilanteessa tullut puristettua käsiä useampaankin kertaan...
Mainitsin tuossa aikaisemmin, että olemme nauttineet vapaa-ajastamme. Tämä nauttiminen on meille yksi keskeinen asia koko täällä oloomme nähden. Älköön kukaan loukkantuko. Pyrimme siihen, että nautimme jokaisesta päivästä, olipa sitten opiskelutöitä meneillään tai vapaa-aikaa. Uskon, että Jumala on laittanut tämän(kin) sydämeemme. Taitaa elämämme päivistä nauttiminen olla melkein samaa kuin kiitollisuus. Kyllä olemmekin hyperkiitollisia mahdollisuudesta olla täällä ja jakaa Israelin arkipäivää. Paavali kirjoitti, että Jumala "runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme" (1 Tim 6:17).
Huomenna lähdemme Galileaan, löysimme hurjan edullisen majapaikan airbnb-sivuston kautta, Tiberiaksen pohjoispuolelta. Tarkoitus on käydä Megiddon, Ziporin ja Hazorin arkeologisilla kaivauksilla, Gamlassa (myös dramaattinen paikka juutalaisten historiassa Temppelin tuhoutumisen vuosilta), ja sitten aivan ylhäällä Baniaksessa (toinen Jordanin alkulähde) ja lopulta Hermonilla. Käymme siellä Hermonin laskettelukeskuksen juurella ihmettelemässä ja tapaamassa yhtä juutalaista ladyä, johon olemme täällä tutustuneet, ja joka pitää siellä talvella kosher-ravintolaa.
Rukoilemme Herralta tarkempaa johdatusta jokaiseen päiväämme, totta kai. Toivomme saavamme kulkea edeltä valmistetuissa teoissa, ja olla Herran ja lähimmäisten palveluksessa. Rukoilemme myös Sinulle Jumalan hyvän tien avautumista - muista, että Herran kanssa tie aina avautuu!!!
:) ja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti