Meillä on taas Sarin kanssa ollut muutamia huippuhienoja kokemuksien ja elämyksien täyteisiä päiviä. Tässä rupesikin jo olo tuntumaan puutuneelta, kun on omaan kämppäämme asetuttu ja rauhoituttu, eikä liiemmälti mitään sen kummallisempaa ole elämässämme tapahtunut. Olemme oikein iloisia asunnostamme, 70m2, 3h + keittiö. Ihan liikaakin meille kahdelle, mutta mahtuupahan majoittamaan tilapäisiä asunnon tarvitsijoita. Ensi yönä meille tuleekin ensimmäinen ystävä tänne majoittumaan muutamaksi viikoksi.
Viime viikonlopun kohokohta oli Jerusalemin Kansainvälisen Kristillisen suurlähetystön (ICEJ) järjestämä Lehtimanjuhla (pe-ke), johon osallistuimme tilaisuuden tullen, kun päästiin paikallisten hinnoilla ja vielä opiskelijahinnoilla. Oli upeita karismaattisia tilaisuuksia, suurenmoisia ylistys- ja tansssisessioiota. Upea erämaacelebraatio Kuolleen meren rannalla, yli 33 asteen helteessä illan pimeydessä.
Ein Gedin erämaajuhlapäivä ja ilta oli aika sumuinen,
eli maisemat ei näy kaikista kauniimmin...
Juhlilla kuultiin myös traagisia kertomuksia kristittyjen kohtaamista vainoista Lähi-Idässä. Tajuttiin olevamme ympäristössä, jossa kristittynä oleminen maksaa!!! Irakilainen pappi kertoi ISISin sankareiden tulleen Irakissa noin 6 päivää sitten (viime viikon lopulla) kristittyyn kotiin uhaten tappaa perheen lapset jos isä ei kiellä Jeesusta. Isä kielsi Jeesuksen säästääkseen lapsensa ja anoi myöhemmin armoa ja hyväksyntää teolleen pappinsa luona. ISIS tulee sitten toiseen kristittyyn kotiin ja kysyy lapsilta, kiellättekö Jeesuksen vai kuoletteko! Lapset sanovat, etteivät voi kieltää Jeesusta joka on rakastanut heitä niin paljon ja jota he rakastavat. ISIS teloitti lapset siihen paikkaan....yleisön joukosta kuului voi-huutoja ja valituksia, ja hirveältä se tuntui minunkin kovassa sydämessäni. Tämä puhuja-pappi on itsekin jatkuvan tappouhan alla, koska julkisesti uskaltaa tunnustaa rakastavansa ja siunaavansa juutalaisia.
Palestiinalaiset pastorit Bethlemistä ja Itä-Jerusalemista puolestaan kertoivat myös Jumalan väkevistä rakkauden teoista ja ihmeista muslimien keskuudessa. Kaverit toimivat siellä henkensä kaupalla - täällä siis kristittyjen pitää maksaa uskostaan, sekä Israelissa että palestiinalaisten keskuudessa vielä kovemmin. Gazan sodan aikaan nämä palestiinalaiset Jeesus-uskovaiset tahtoivat osoittaa rakkautta myös juutalaisille tekemällä kotikäyntejä ja kertomalla Jumalan rakkaudesta ja siitä, että on myös arabeja jotka rakastavat Israelia. Tämän tempauksensa seurauksena he ovat kuulemma menettäneet sponsorirahoitustaan. Eivät fiksut länsimaalaiset "kristilliset" (???) järjestöt tykkää, jos joku haluaa siunata Israelia....
Juhlilla vieraili myös esim. Israelin presidenttti pitämässä tervehdyspuheensa, sekä Juutalaisen Maailmankongressin presidentti. Viimeisenä iltana oli varsinainen Israelilainen ilta, johon oli kutsuttu myös kunniavieraaksi Gazan sodan taisteluyksikkö, 200 sotilasta komentajansa kanssa, druusipäällystöä ja kristittyten arabien taisteluyksikkö. Kuva tässä alla.
Tiistaina oli sitten se juhlallinen ja profetaalinen Jerusalem-marssi (ks. Sak 14:16-17 - tulevaisuuden ennuistus), johon kokoontuu noin 50 000 israelilaista eri puolilta maata, ja sen lisäksi varmaan noin 6000-7000 kristittyä varmaan noin 80 eri maasta. Marssi ei siis ole uskonnollinen tapahtuma, vaan maallisten juutalaisten riemumarssi läpi kaupungin. Erityisesti meidät kristityt otetaan riemulla vastaan, koska juutalaiset kokevat meiltä saavansa tukea ja ymmärrystä, jota he totisesti tässä antisemitistisessä maailmassa kaipaavat.
Tuhannet ihmiset katujen varsilla hurraavat kristityille, lausuvat kiitoksia ja siunauksia, vilkuttavat ja laulavat ja toivottavat tervetulleiksi. "We love You"-huutoja kuulee tuon tuostakin. ja me marssijat parhaamme mukaan toivotimme heille kaikkea hyvää, englanniksi ja jotkut kenties vähän hebreaksi. Lyödään käsiä yhteen tai puristetaan käsiä. Jotkut jakavat oman maansa pikkuisia lippuja ja karamelleja lapsille. Minä kannoin kuvassa näkyvää julistetta Onnin kanssa - tuo tekstihän on Ruutin kirjasta, 1:16. Kyllä kosketti omaa sydäntäni tämä tekstui, ja näytti koskettavan monen katselijan sydäntä. Aika paljon meille peukutettiin. Jotkut Afrikan tai Amerikoiden maiden ryhmät laulavat marssiessaan, soittavat torvia ja rummuttavat rumpuja, monet pukeutuvat mitä kummallisimpiin vaatetuksiin. Kertakaikkiaan GREAT EXPERIENCE.
Juhlilta olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta ei kaikkea yksinkertaisesti jaksa jakaa,..eikä kaikki kuulu kaikille :)
Lehtimajanjuhlien jälkeen kiiruhdimme vuokraamaan auton ja sitten matkaan kohti pohjois-Israelia. Keshet Cave ensimmäinen kohde. Olin netistä pongannut tuon luonnonmuodostuman, kalliosillan, jossa myös kiipeilyä harrastetaan. 40 metrin pudotus tuosta kalliosillalta alas. Ei laskeuduttu köysillä alas, vähän harmittaa. Olin jänishousu.
Meillä oli kiire joutua Keshet Cavelle, jotta vielä jostain saisi jotain majapaikkaa kehitettyä. Ei suurta stressiä ollut - ajateltiin, ettää eiköhän hyvä Isämme taivaassa tiedä tarpeestamme. Pyhäpäivä oli kuitenkin alkamassa ja kaikki paikat menossa kiinni siinä klo 16-18 aikoihin. Ja sitten: pari kaveria niistä jotka pyörittivät sitä köysikiipeily-toimintaa siinä maksua vastaan, alkoivat auttaa meitä yösijan saamisessa. Kohta meille luvattiinkin teltta-majoitusta jonkun talon pihassa. Okei, mikäs siinä sitten. Saavuimme lopulta monen puhelinsoiton avustamana perille, ja siellä talon pihalla pusikossa oli makuulaverit, taivasalla siis. Siihen meille luvattiin peittoja ja vällyjä, jotta pärjättäisiin. Eikä maksaisi mitään. Mutta myöhemmin illalla taivas puuttui peliin. Alkoikin sataa yhtäkkiä, vastoin säätiedotuksia, ja niinpä isäntäpariskunta päätti ottaa meidät sisälle nukkumaan. Pääsimme siis ihan normaaliin ihmisasumukseen, hyvään sänkyyn nukkumaan, eivätkä nämä ihmiset suostuneet ottamaan mitään maksuakaan meiltä! Monipuolisen aamiaisenkin laittoivat meille Ofer ja Iris. Siis aivan hyperystävällisiä, eivätkä ainakaan mitään uskovaisia. Olimme äimän käkenä, kuinka meille tällaista voi tapahtua. Yhtäkkiä vieraassa paikassa vieraiden ihmisten luona, aivan kuin kotonamme - what's this?
Kuvassa myös Oferin ja Iriksen poika perheineen. Tää oli
ihan huippu juttu tutustua heihin, oli hienoa jutella sekä pinnallisia että syvällisempiä heidän kanssaan! Toivomme saavamme heidät tänne Jerusalemiin meille käymään.
Vielä yksi HUIPPUjuttu, vaikka vähän kertomus venyykin: Eilen oli siis pyhäpäivä kun jatkoimme matkaa heiltä. Meillä oli rahat loppu ja bensa vähissä, ja kuitenkin piti päästä eteen päin reissussamme. No menimme arabikristityssä kylässä ensin yhdelle pankkiautomaatille, ja sitten pankkiin sisälle: "no money - some problem somewhere". Seuraavalle pankkiautomaatille: no, ja sitten pankkiin: no success. Kolmannelle automaatille ja pankkiin: no money. Pankkitäti soitti pariinkin paikkaan ja selvitti asiaa, ja syyksi varmistui, että Mastercard ei toiminut koska oli juutalaisten pyhä. Aivan: sapatti on täällä tosi sapatti - pankkilaitos ja -laitteetkin lepää. What to do??? Arvatkaa mitä! Pankkitäti ehdotti, että hän antaa omistaan mulle 200 shekeliä, niin ei jäädä pulaan! Mitä!!! Ei voi olla totta! Mutta niinpä vain hän kävi takahuoneeesta 300 shekeliä mulle/meille. Olin aivan murtunut ja kosketettu tällaisesta lähimmäisen rakkaudesta ja Jumalan huolenpidosta!!! Osoittautui, että täti olikin Jeesukseen uskova arabikristitty, ja minä tietysti julistin meidänkin uskovan Jeesukseen. Kiitin niin lämpimästi kuin vain osasin.
Noilla shekeleillä, ja omilla lopuilla rahoillamme saimme sitten löpöä vuokra-autoomme, ja pääsimme Meron-vuoren ja Hule-laakson kautta illaksi ja yöksi Tiberiakseen, josta tänä aamupäivänä kaahasimme pitkin Jordanin laaksoa Jerusalemiin. Upea tuo Jordanin laakso! Ei kumpikaan oltu siellä ennen tällä tavoin käyty.
Jordanin laakso on paljolti todella leveä, lieneekö kymmenenkin kilometriä.
Oli autiomaata, ja oli hoidettuja viljelyalueita - oli juutalaisia asutuksia,
Oli autiomaata, ja oli hoidettuja viljelyalueita - oli juutalaisia asutuksia,
oli arabiasutuksia. Vaikutti perinteiseltä rauhalliselta rinnakkaiselolta. Valtavat mahdollisuudet täällä laaksosssa, on vettä ja rehevyyttä, onkauniita lakeuksia johon vaikka mitä asutuksia rakentaa. Miksihän siellä
oli/on niitä aika vähän?
Kahvilla Jordanin laaksossa
Näimme Jordanin laaksossa jotain jota en ole ennen nähnyt:
kymmenittäin ja taas kymmenittäin haukkoja/kotkia kaartelemassa sinitaivaalla. En osaa edes sanoa mitä lajia olivat - saattoi olla esim.jotain haarahaukkoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti