Samaa porukkaa - mutta mitä näistä on tullut!

Toissa päivänä katsellessani bussipysäkillä paria bussia odottavaa Israelin armeijan sotilasta, Jumala (kukapa muukaan) antoi minulle opetuksen: Jos Herra ei olisi Abrahamia ja Israelia kutsunut ja valinnut omakseen ja työnsä kohteeksi, niin tämäkin kansa olisi aivan samanlaisia kiihkoilevia, toisiansa ja vääräuskoisia herkästi tappavia ja Jerusalemin Kalliomoskeijaa/Temppelivuorta päin pyllisteleviä epäjumalanpalvelijoita. (Muslimithan kumartavat rukoillessaan Mekkaa kohti, ja siinä samalla usein tulevat kääntäneeksi takamuksensa "kolmanneksi pyhintä" paikkaansa, Jerusalemin Kalliomoskijaa kohti).

Niin. Israelin kansa on aina ollut yksi Lähi-Idän kansoista. Siis tätä samaa joukkoa kuin muutkin kansat täällä. Ählämsun sählän vaan kaikille. Abrahamhan (isänsä Terahin matkassa) kutsuttiin uuteen kotimaahan tänne Välimeren rannoille nykyisen Irakin alueelta. Me länsimaalaiset yleensä emme tajua, että Israelin kansa oikeasti kuuluu tänne - eivät juutalaiset ole tulleet tänne muualta 1900-luvulla ja valloittaneet itselleen toisille kuuluvia maa-alueita. No-no-no! Lo-lo-lo! Täällä Lähi-Idässä tämä kansa on syntynyt, ja Abrahamista ja sittemmin Mooseksen-Joosuan ajoista alkaen noin 3400 vuotta sitten tänne Kanaanin maahan asettunut. Ja läpi kaikkien aikojen tässä maassa on siitä lähtien juutalaisia asunut. Diaspora (hajoitus kaikkeen maailmaan) oli/on Diaspora, mutta raamatun ennustusten mukaisesti hajaannuksen aika on täyttynyt/täyttymässä. Tämä on yksi raamatun väkevimpiä toteutuneita ennustuksia, jota emme usein tiedosta.

Muistakaamme siis, että alun alkaen israelilaiset eivät olleet mitään sen kummempia. Joosua kertoi heidän taustoista näin: (24:2-3):
"...Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia.
Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolelta virran ja kuljetin häntä kautta koko Kanaanin maan ja tein hänen jälkeläisensä lukuisiksi..."

Toisin sanoen, sieltä Kaldean Uurista, kaiken maailman epäjumalanpalvelijoiden keskuudesta Jumala kutsui yhden kaverin ja hänen sukunsa tehdäkseen hänen/heidän kauttaan työtänsä maan päällä, ja tuottaakseen myös Pelastuksen ja Pelastajan maailmaan. Aabraham lähti Kutsujansa matkaan, ja Hänen jälkeläisensä ovat tulleet siunatuiksi, vaikka on heitä tietysti kuritettukin mitä rankimmalla kädellä.

Huomaammeko, minkä valtavan eron tämä Jumalan kutsu on aikaansaanut Israelin ja muiden Lähi-Idän kansojen välillä? Ja aina alusta alkaenhan se ero on ollut olemassa. Näemmekö sen, mikä ero on sillä, onko kansan Jumalana tosi Jumala vai joku epäjumala, Allah tai mikä muu tahansa? Tuskin olen kovin paljon väärässsä, jos yleisellä tasolla totean, että Israel on sivistyneiden ihmisten demokratia, kun taas arabivaltiot ovat pääsääntöisesti hyvin takapajuisia yhteiskuntia, diktatuureja, joita hirmu-uskonnon avulla tyrannisoidaan. Israel arvostaa ihmistä ja elämää, oikeudenmukaisuutta, tietoa ja osaamista, varmaan enemmän kuin mikään muu valtakunta. Huolimatta jatkuvista sodistaan ja suurista määristä maahanmuuttajia, joiden kotouttaminen Eretz Israeliin vaatii valtavan paljon resursseja, Israel on tänä päivänä yksi maailman vahvimpia kansantalouksia. Kaikki kansat ovat Israelia vastaan, mutta "Israel chai" - Israel elää ja menestyy! Minusta näyttää siltä, että arabivaltioissa puolestaan ei ole paljon mitään muuta elämän syvällisempää tarkoitusta kuin Israelin vastustaminen ja tuhoaminen. Kumartaa Allahia ja alistaa ja tuhota toisuskoisia. Harvat arabimaat ymmärtävät liittoutua Israelin kanssa - eivät tajua, kuinka suuret siunaukset menettävät.

Niin. Tiedän kyllä jotain arabimaailmankin suurista ajoista ja suurista ansioista ihmiskunnalle, mutta sellaisia aikoja kaiketi enimmäkseen oli arabikulttuurien alkuvaiheissa. En ole varma, onko tämän päivän arabivaltioilla paljon mitään muuta annettavaa maailmalle kuin  öljy...