Tää on erilainen maailma!

Täällä Israelissa opettelemme paikallista elämän menoa. Selvästi se ottaa aikansa. Ruokavaliommekin on tietysti uudenlainen. Vähemmän lihaa, ei juuri voita. Runsaasti vihanneksia ja hedelmiä, jotka on täällä hyvin halpaa syötävää. Minä Petri olen varsinkin tykästynyt humukseen, jota laitan pita- ja muille leiville voin asemasta, oliiveihin, halvaan (Oh yes!), thina-kastikkeisiin ja kaikesta eniten granaattiomenan pieniin hedelmäparpaloihin.

Nää on ihania!!!

Olemme huomanneet, että paikallisten ihmisten kanssa pääsee erittäin helposti juttusille. Heitä pääsääntöisesti kiinnostaa, mitä muukalaiset täällä heidän nurkissaan toimittavat. Aika nopeasti ovat hyvin tuttavallisia ja kuin parhaimpia ystäviä. No, siinä sitten meikäläiset onkin siinä harhaluulossa, että nyt sitä päästiinkin parhaimmiksi kavereiksi saman tien. Ei se kuitenkaan niin ole. On alkanut vähän vaikuttamaan, että siihenpä se ystävyys sitten taisikin loppua, siihen iloiseen ensitapaamiseen. No, on meillä sentään muutamia mukavan oloisia ihmissuhteita paikallisiin, joita koetamme ylläpitää. Esimerkiksi, ostin tuossa juuri tennismailan, ja nyt on tarkoituksena ensi viikolla lähteä pelailemaan viereisen korttelin kauppiaan kanssa Suomi-Israel-matsi. Katsotaan mitä siitä toveruudesta seuraa. Tuo tennismatsi sovittiin ihan jo ensikohtaamisella. Hauska juttu. Spontaanisuus kunniaan.

Niin. Minun piti oikeastaan kirjoittaa vähän tästä sotaisasta elämänkulttuurista mikä täällä vallitsee, olosuhteiden pakosta. Olemmehan kaikki nähneet lehdissä kuvia ja TV-ohjelmia, joissa näytetään israelilaisia poliiseja, sotilaita tai vartijoita katukuvassa, nuoria miehiä tai naisia, aseet kaulallaan tai vyötäisillään. Ja näitähän täällä on. Nyt viimeisten raakojen terroritekojen jälkeen on  heidän määränsä katukuvassa vielä lisääntynyt. Heitä lienee nyt kaikilla synagoogilla, lasten päiväkodeilla, busseissa ja raitiovaunuissa partioimassa, ajamassa poliisiautoissa ympärinsä, partioimassa helikopterilla arabialueiden yläpuolella. Ja arabialueilla on myös useita ilmalaiva-valvontakameroita parinsadan metrin korkeudessa, jotka kaiken aikaa kuvaavat tilannetta kriittisillä alueilla.

Ilmatiedustelu ja -valvonta ilmalaiva Itä-Jerusalemin yllä

On aika jännää, ja onhan se melkoisen vakavaa, kun täytyy ylläpitää sellaista taisteluvalmiutta kaiken aikaa! Kun ei koskaan tiedä, missä jotain taas poksahtaa. Milloin tahansa joku hullu ryntää puukon tai ruuvimeisselin kanssa tappamaan kadulla kulkevaa juutalaista, tai täräyttää autolla päin siviilejä jalkakäytävällä. Tää on sairasta! Ei kai siinä Israel muuta voi, kun yrittää puolustaa kansalaisia kovat piipussa. Onpahan ainakin aina lähellä joku joka voi rynnätä kansalaisia puolustamaan ja nitistämään pois päiviltä nuo sairaat yksilöt, jos ne hyökkäävät. Suoraan sanoen, niin kauan kuin palestiinalaiset ovat vapaita liikumaan Israelissa, niin on pakko olla varuillaan, valitettavasti. Vaikka on siellä palestiinalaisten keskuudessa hyvääkin väkeä, ja on oikeita kristittyjäkin, joilla on sentään moraali tallella, niin näyttää olevan valitettavan paljon ääriaineksia, jotka ovat valmiita tekemään vaikka mitä mielettömyyksiä saadakseen vuodatettua juutalaista verta. Noiden hullujen takia hyvät palestiinalaiset saaavat kärsiä ja joutuvat epäilyksen alaiseksi.

Opintoneuvojani, tyttö, jonka jonka kyydillä pääsen yliopistolle aamuisin, kertoi, että keskiverto israelilainen mies käy kolmen vuoden armeija-palveluksensa jälkeen joka vuosi noin 2 kuukauden verran kertausharjoituksissa (HUUPS!!!). Kyllä siinä pysyy aseenkäsittelytaito hyppysissä, ja on joka mies kaiken aikaa valmiudessa tositoimiin, jos tilanne sitä vaatii. Vaan onhan tämä kaikki melkoista uhrausta koko kansakunnalta. Sota ja taisteluvalmius on jotenkin normaali osa tätä Israelin valtion arkea - tuntuu aika pahalta. Siksi täällä jotenkin hyväksytään ilmeisesti se, että uhreja tulee. Mutta siksi täällä myös moni tietysti kaipaa rauhaa - jospa sellainen joskus laskeutuisi Israelin maahan!

Eli kyllä tämä totisesti on niin paljon erilaista tämä elämänmeno täällä kuin Suonessa. Tuntuu siltä, että täällä elämä on paljon todellisempaa, ja myös yhteiskunnan ongelmat ovat oikeita ongelmia. Siellä koti-Suomessa nyhrätään yleensä pikkuasioiden kanssa. Siellä pikkuasioista tehdään isoja uutisia. 

Tahdotko olla mukana tekemässä suuria tekoja? Jospa rukoilisimme Jumalan kaupungille rauhaa?! - "Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille! Ne tulevat menestymään, jotka Sinua rakastavat!" - Ps 122:6

Use Your interest!

Tää oli eka kerta kun kuulin sisälläni hiljaisen Hengen kuiskauksen/opetuksen englannin kielellä. Juuri näillä sanoilla.
Olimme silloin Sarin kanssa vierailemassa Kirjat Yearimin kukkulalla, viime tiistaina, kun oli molemmilla "vapaapäivä" opiskeluista. Tahdoimme katsella niitä paikkoja ja maisemia noin 10 km Jerusalemista länteen, jossa Jumalan arkki oli sijoitettuna Aminadabin taloon, ennen kuin kuningas Daavid dramaattisten vaiheiden jälkeen kuljetutti sen Jerusalemiin noin vuonna 1000 eKr (2 Sam 6).

Pitäessämme taukoa kukkulan laella olevassa metsikköpuistossa sinne tuli kitaransa kanssa laulelemaan yksi juutalainen kipa-päinen nuori mies, jolta koetimme kysellä, josko hän olisi tiennyt neuvoa meitä Aminadabin talon oletetulle paikalle. Ei osannut, ei ollut hajuakaan mistään tällaisesta. Hän olikin amerikanjuutalainen kaveri, Brooklynistä, eka Israelin vierailullaan, nyt Yeshivassa oppimassa juutalaisuutta, ollut vasta pari kuukautta maassa. Naftali, Tilu kutsumanimeltään. No, eivätpä paikallisemmatkaan Yeshiva-koululaiset tietäneet paikan raamatullisesta kytköksestä (ei ainakaan se jonka kanssa juteltiin), ihme ja kumma. Luulin koko uskonnollisen asutuskeskuksen sijoitetun sinne juuri noiden väkevien historiallisten tapahtumien vuoksi.

No, niin tai näin, olin noissa tilanteissa kamppaillut sisäisesti - niin Sarikin - sen kanssa, kuinka voisimme luontevasti jutella tämän juutalais-nuorukaisen kanssa Messiaastakin. Sitten, mitään sen kummempaa yrittämättä, menin kaverin luokse vielä näyttämään tabletiltani sitä raamatun kohtaa, jossa Aminadabin talosta puhutaan, ja hebreankin kielellä sen hänellä luetutin. Siitä sitten kehkeytyi meillä kolmella hienot pienet keskustelut raamatun asioista ja Yeshuastakin. Olimme iloisia kun saimme näitä jutella, eikä hän ollenkaan pannut pahakseen.
Niin, siinä hänen kanssaan jutellessamme kuulin sisälläni nämä sanat: Use Your interest! Käytä mielenkiintoasi! Eli ole ihan luonnollinen oma itsesi, ole kiinnostunut ihmisistä, raamatun asioista, ole utelias (täällä muuten aika monet on aika uteliaita) ja pyri saamaan asioista selvää! Siis minun omien luonnollisten kiinnostuksenkohteitteni kautta saan lähestyä ihmisiä, ja niissä luonnollisissa tilanteissa voi avautua luonnollisia tilanteita kertoa vastapuolellekin oman elämäni sisällöstä ja tärkeistä asioista. Niin mielellämmehän kerromme ihmisille myös rakkaista perhekuntalaisistammekin, ja näytämme heidän kuvaansa, jos vain sattuu olemaan meillä mukana.

Luonnollista. Yes. Ei tartte yrittää mitään keinotekoista. This is great! I'm learning something. Mahtavaa olla kristitty, mahtavaa olla kristitty Jumalan maassa!

Samaa porukkaa - mutta mitä näistä on tullut!

Toissa päivänä katsellessani bussipysäkillä paria bussia odottavaa Israelin armeijan sotilasta, Jumala (kukapa muukaan) antoi minulle opetuksen: Jos Herra ei olisi Abrahamia ja Israelia kutsunut ja valinnut omakseen ja työnsä kohteeksi, niin tämäkin kansa olisi aivan samanlaisia kiihkoilevia, toisiansa ja vääräuskoisia herkästi tappavia ja Jerusalemin Kalliomoskeijaa/Temppelivuorta päin pyllisteleviä epäjumalanpalvelijoita. (Muslimithan kumartavat rukoillessaan Mekkaa kohti, ja siinä samalla usein tulevat kääntäneeksi takamuksensa "kolmanneksi pyhintä" paikkaansa, Jerusalemin Kalliomoskijaa kohti).

Niin. Israelin kansa on aina ollut yksi Lähi-Idän kansoista. Siis tätä samaa joukkoa kuin muutkin kansat täällä. Ählämsun sählän vaan kaikille. Abrahamhan (isänsä Terahin matkassa) kutsuttiin uuteen kotimaahan tänne Välimeren rannoille nykyisen Irakin alueelta. Me länsimaalaiset yleensä emme tajua, että Israelin kansa oikeasti kuuluu tänne - eivät juutalaiset ole tulleet tänne muualta 1900-luvulla ja valloittaneet itselleen toisille kuuluvia maa-alueita. No-no-no! Lo-lo-lo! Täällä Lähi-Idässä tämä kansa on syntynyt, ja Abrahamista ja sittemmin Mooseksen-Joosuan ajoista alkaen noin 3400 vuotta sitten tänne Kanaanin maahan asettunut. Ja läpi kaikkien aikojen tässä maassa on siitä lähtien juutalaisia asunut. Diaspora (hajoitus kaikkeen maailmaan) oli/on Diaspora, mutta raamatun ennustusten mukaisesti hajaannuksen aika on täyttynyt/täyttymässä. Tämä on yksi raamatun väkevimpiä toteutuneita ennustuksia, jota emme usein tiedosta.

Muistakaamme siis, että alun alkaen israelilaiset eivät olleet mitään sen kummempia. Joosua kertoi heidän taustoista näin: (24:2-3):
"...Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia.
Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolelta virran ja kuljetin häntä kautta koko Kanaanin maan ja tein hänen jälkeläisensä lukuisiksi..."

Toisin sanoen, sieltä Kaldean Uurista, kaiken maailman epäjumalanpalvelijoiden keskuudesta Jumala kutsui yhden kaverin ja hänen sukunsa tehdäkseen hänen/heidän kauttaan työtänsä maan päällä, ja tuottaakseen myös Pelastuksen ja Pelastajan maailmaan. Aabraham lähti Kutsujansa matkaan, ja Hänen jälkeläisensä ovat tulleet siunatuiksi, vaikka on heitä tietysti kuritettukin mitä rankimmalla kädellä.

Huomaammeko, minkä valtavan eron tämä Jumalan kutsu on aikaansaanut Israelin ja muiden Lähi-Idän kansojen välillä? Ja aina alusta alkaenhan se ero on ollut olemassa. Näemmekö sen, mikä ero on sillä, onko kansan Jumalana tosi Jumala vai joku epäjumala, Allah tai mikä muu tahansa? Tuskin olen kovin paljon väärässsä, jos yleisellä tasolla totean, että Israel on sivistyneiden ihmisten demokratia, kun taas arabivaltiot ovat pääsääntöisesti hyvin takapajuisia yhteiskuntia, diktatuureja, joita hirmu-uskonnon avulla tyrannisoidaan. Israel arvostaa ihmistä ja elämää, oikeudenmukaisuutta, tietoa ja osaamista, varmaan enemmän kuin mikään muu valtakunta. Huolimatta jatkuvista sodistaan ja suurista määristä maahanmuuttajia, joiden kotouttaminen Eretz Israeliin vaatii valtavan paljon resursseja, Israel on tänä päivänä yksi maailman vahvimpia kansantalouksia. Kaikki kansat ovat Israelia vastaan, mutta "Israel chai" - Israel elää ja menestyy! Minusta näyttää siltä, että arabivaltioissa puolestaan ei ole paljon mitään muuta elämän syvällisempää tarkoitusta kuin Israelin vastustaminen ja tuhoaminen. Kumartaa Allahia ja alistaa ja tuhota toisuskoisia. Harvat arabimaat ymmärtävät liittoutua Israelin kanssa - eivät tajua, kuinka suuret siunaukset menettävät.

Niin. Tiedän kyllä jotain arabimaailmankin suurista ajoista ja suurista ansioista ihmiskunnalle, mutta sellaisia aikoja kaiketi enimmäkseen oli arabikulttuurien alkuvaiheissa. En ole varma, onko tämän päivän arabivaltioilla paljon mitään muuta annettavaa maailmalle kuin  öljy...

Palestiina vai Israel vai molemmat

Oltiin tänään kuulemassa suomalaista opetusta aiheesta "Israelin maa". Todettiin, että kansainvälisten virallisten sopimusten ja oikeusperiaattteiden mukaan ei ole kahta kysymystä siitä, onko koko Israelin alue Israelin vai ei.
Myös selvitettiin perusteellisesti sitä, mitä raamatulla on asiaan sanomista, eli raamatun Jumalalla. Luennoitsija Harri P. kertoi, että Jumala ei ole mitään muuta asiaa vannonut niin moneen kertaan vakuuttavasti raamatussa kuin sen, että tämä maa on Israelille luvattu. Siis Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Siis Jumala on oikein siis vannomalla vannonut. Vaikea siinä on sitten meidän pikkuihmisten, niin mahtipontisia kuin tässä tahdotaankaan olla, uhitella jotain muuta. Monet kuitenkin uhittelevat.
Luennolla luettiin myös Hesekiel 47:21-23 - tämä on kova ja huomionarvoinen, erittäin ajankohtainen Sanan kohta:

"Jakakaa tämä maa keskenänne Israelin sukukuntien mukaan.

Ja arpokaa se perintöosiksi itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat teidän keskuudessanne ja ovat synnyttäneet lapsia teidän keskuudessanne. Olkoot he teille saman arvoisia kuin maassa syntyneet israelilaiset: he saakoot arvalla perintöosan Israelin sukukuntain keskuudessa teidän kanssanne.

Missä sukukunnassa muukalainen asuu, siinä antakaa hänelle perintöosa, sanoo Herra, Herra." Huomaathan. kuinka tämä sana antaa vahvan toivon palestiinalaisillekin. Israelin maan turvallisuus vaatii kyllä sen, että koko Jordanin länsipuolinen alue on Israelin kontrollissa, niin kuin myös Golanin kukkulat ja Gazan kaistale. Jos Israel ei niitä valvo ja vartioi, niin äkkiä sieltä tullaan tämän maan ja kansan kimppuun, se on nähty niin monta kertaa vuoden 1948 itsenäisyyssodasta alkaen. Eli Israelin on pakko pitää kiinni koko alueensa omistuksista. Mutta aivan varmasti täällä voitaisiin suostua siihen, että palestiinalaiset saisivat selkeän autonomisen aseman. Kyllä täällä juutalaiset virallisesti ovat aika hurskaita - vaikka kaiken maailman sekopäitäkin on - ja tahtovat ottaa huomioon vertaisina lähimmäisinään niin arabit, druusit kuin kaikki muutkin. Tämä Hesekielin raamatun kohta on suurenmoinen löytö tähän nykytilöanteeseen - se antaa saman aseman maassa syntyneille muukalaisille!!! Kova juttu. Tämän Sanan perusteella pidän oikeastaan vääränä, jos juutalaiset ottavat itselleen sellaisia maita ja mantuja, jotka ovat selvästi palestiinalaisten asuttamia tai muuten aktiivisessa käytössä, esim. laidunmaana. Tai jos nyt tämä juuri tappelun aiheena olevaa Silwanin lähiö on niin perin palestiinalainen alue, niin miksi sinne pitää kansallis-uskonnollisten juutalaisten väkipakolla muuttaa ja aiheuttaa riitaa. Sellaiset alueet kuuluisi erottaa palestiinlaisten "omiksi". Mutta jos sitten Itä-Jerusalemissa tai Länsirannalla tai missä tahansa ei ole selkeästi palestiinalaisten hyötykäytössä olevia alueita, niin sinne saa mielestäni kuka tahansa rakentaa. Tässä kaikessa on kuitenkin yksi tai kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin, palestiinalaiset haaveilevat ja vaativat oman valtion perustamista. Mutta kuten edellä totesin, on varmaa että se ei tule toteutumaan. He vaativat myös Jerusalemia omaksi pääkaupungikseen, mutta on selvää ettei sekään tule toteutumaan. Palestiinalaisten ainoa elinkelpoinen vaihtoehto olisi suostua olemaan osana Israelin valtiota autonomisena alueena. Sehän olisi heille superhieno vaihtoehto - ei tarvitsisi laittaa valtakuntansa varoja asevoimiinsa kun Israel hoitaisi puolustuksenkin. Saisivat aivan rauhassa rakentaa omaa kaunista yhteiskuntaansa islaminsa pohjalle. Toisen syvä kanto kaskessa on se, että toivottoman suuri osa palestiinalaisista tahtoo päästä eroon koko Israelista ja kaikista juutalaisista. Jopa palestiinalaisten presidentti Abbas on selvästi uhka Israelin olemassaololle kun ei edes tunnusta Israelin valtiota. Tämän takia on pakko päästä siihen, että palestiinalaisten alueet demilitarisoidaan. Eli aseet pois pojilta kun eivät osaa niillä muuta tehdä kuin kiusata ja terrorisoida toisuskoisia. Lopuksi; Kahden valtion ratkaisu ei siis onnistu Pyhällä maalla. Se on turhaa ja epärealistista puhetta. Palestiinalaisten tulisi nöyrtyä ja suostua olemaan osa Israelia ja lopettaa nuo joutavat Allah Akbar vai mitä ne on ne huudot. Ei se Allah mikään muu ole kuin pahainen demoni, joka ei saa aikaan mitään muuta kuin tuhoa tämän maan päällä.

Intensiivisiä ja tapahtumarikkaita päiviä

Moi kaikki ystävät!

Meillä on taas Sarin kanssa ollut muutamia huippuhienoja kokemuksien ja elämyksien täyteisiä päiviä. Tässä rupesikin jo olo tuntumaan puutuneelta, kun on omaan kämppäämme asetuttu ja rauhoituttu, eikä liiemmälti mitään sen kummallisempaa ole elämässämme tapahtunut. Olemme oikein iloisia asunnostamme, 70m2, 3h + keittiö. Ihan liikaakin meille kahdelle, mutta mahtuupahan majoittamaan tilapäisiä asunnon tarvitsijoita. Ensi yönä meille tuleekin ensimmäinen ystävä tänne majoittumaan muutamaksi viikoksi.

Viime viikonlopun kohokohta oli Jerusalemin Kansainvälisen Kristillisen suurlähetystön (ICEJ) järjestämä Lehtimanjuhla (pe-ke), johon osallistuimme tilaisuuden tullen, kun päästiin paikallisten hinnoilla ja vielä opiskelijahinnoilla. Oli upeita karismaattisia tilaisuuksia, suurenmoisia ylistys- ja tansssisessioiota. Upea erämaacelebraatio Kuolleen meren rannalla, yli 33 asteen helteessä illan pimeydessä.

Ein Gedin erämaajuhlapäivä ja ilta oli aika sumuinen, 

eli maisemat ei näy kaikista kauniimmin...

Juhlilla kuultiin myös traagisia kertomuksia kristittyjen kohtaamista vainoista Lähi-Idässä. Tajuttiin olevamme ympäristössä, jossa kristittynä oleminen maksaa!!! Irakilainen pappi kertoi ISISin sankareiden tulleen Irakissa noin 6 päivää sitten (viime viikon lopulla) kristittyyn kotiin uhaten tappaa perheen lapset jos isä ei kiellä Jeesusta. Isä kielsi Jeesuksen säästääkseen lapsensa ja anoi myöhemmin armoa ja hyväksyntää teolleen pappinsa luona. ISIS tulee sitten toiseen kristittyyn kotiin ja kysyy lapsilta, kiellättekö Jeesuksen vai kuoletteko! Lapset sanovat, etteivät voi kieltää Jeesusta joka on rakastanut heitä niin paljon ja jota he rakastavat. ISIS teloitti lapset siihen paikkaan....yleisön joukosta kuului voi-huutoja ja valituksia, ja hirveältä se tuntui minunkin kovassa sydämessäni. Tämä puhuja-pappi on itsekin jatkuvan tappouhan alla, koska julkisesti uskaltaa tunnustaa rakastavansa ja siunaavansa juutalaisia.

Palestiinalaiset pastorit Bethlemistä ja Itä-Jerusalemista puolestaan kertoivat myös Jumalan väkevistä rakkauden teoista ja ihmeista muslimien keskuudessa. Kaverit toimivat siellä henkensä kaupalla - täällä siis kristittyjen pitää maksaa uskostaan, sekä Israelissa että palestiinalaisten keskuudessa vielä kovemmin. Gazan sodan aikaan nämä palestiinalaiset Jeesus-uskovaiset tahtoivat osoittaa rakkautta myös juutalaisille tekemällä kotikäyntejä ja kertomalla Jumalan rakkaudesta ja siitä, että on myös arabeja jotka rakastavat Israelia. Tämän tempauksensa seurauksena he ovat kuulemma menettäneet sponsorirahoitustaan. Eivät fiksut länsimaalaiset "kristilliset" (???) järjestöt tykkää, jos joku haluaa siunata Israelia....

Juhlilla vieraili myös esim. Israelin presidenttti pitämässä tervehdyspuheensa, sekä Juutalaisen Maailmankongressin presidentti. Viimeisenä iltana oli varsinainen Israelilainen ilta, johon oli kutsuttu myös kunniavieraaksi Gazan sodan taisteluyksikkö, 200 sotilasta komentajansa kanssa, druusipäällystöä ja kristittyten arabien taisteluyksikkö. Kuva tässä alla.

Tiistaina oli sitten se juhlallinen ja profetaalinen Jerusalem-marssi (ks. Sak 14:16-17 - tulevaisuuden ennuistus), johon kokoontuu noin 50 000 israelilaista eri puolilta maata, ja sen lisäksi varmaan noin 6000-7000 kristittyä varmaan noin 80 eri maasta. Marssi ei siis ole uskonnollinen tapahtuma, vaan maallisten juutalaisten riemumarssi läpi kaupungin. Erityisesti meidät kristityt otetaan riemulla vastaan, koska juutalaiset kokevat meiltä saavansa tukea ja ymmärrystä, jota he totisesti tässä antisemitistisessä maailmassa kaipaavat.

Tuhannet ihmiset katujen varsilla hurraavat kristityille, lausuvat kiitoksia ja siunauksia, vilkuttavat ja laulavat ja toivottavat tervetulleiksi. "We love You"-huutoja kuulee tuon tuostakin. ja me marssijat parhaamme mukaan toivotimme heille kaikkea hyvää, englanniksi ja jotkut kenties vähän hebreaksi. Lyödään käsiä yhteen tai puristetaan käsiä. Jotkut jakavat oman maansa pikkuisia lippuja ja karamelleja lapsille. Minä kannoin kuvassa näkyvää julistetta Onnin kanssa - tuo tekstihän on Ruutin kirjasta, 1:16. Kyllä kosketti omaa sydäntäni tämä tekstui, ja näytti koskettavan monen katselijan sydäntä. Aika paljon meille peukutettiin. Jotkut Afrikan tai Amerikoiden maiden ryhmät laulavat marssiessaan, soittavat torvia ja rummuttavat rumpuja, monet pukeutuvat mitä kummallisimpiin vaatetuksiin. Kertakaikkiaan GREAT EXPERIENCE.

Juhlilta olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta ei kaikkea yksinkertaisesti jaksa jakaa,..eikä kaikki kuulu kaikille :) 

Lehtimajanjuhlien jälkeen kiiruhdimme vuokraamaan auton ja sitten matkaan kohti pohjois-Israelia. Keshet Cave ensimmäinen kohde. Olin netistä pongannut tuon luonnonmuodostuman, kalliosillan, jossa myös kiipeilyä harrastetaan. 40 metrin pudotus tuosta kalliosillalta alas. Ei laskeuduttu köysillä alas, vähän harmittaa. Olin jänishousu.

Meillä oli kiire joutua Keshet Cavelle, jotta vielä jostain saisi jotain majapaikkaa kehitettyä. Ei suurta stressiä ollut - ajateltiin, ettää eiköhän hyvä Isämme taivaassa tiedä tarpeestamme. Pyhäpäivä oli kuitenkin alkamassa ja kaikki paikat menossa kiinni siinä klo 16-18 aikoihin. Ja sitten: pari kaveria niistä jotka pyörittivät sitä köysikiipeily-toimintaa siinä maksua vastaan, alkoivat auttaa meitä yösijan saamisessa. Kohta meille luvattiinkin teltta-majoitusta jonkun talon pihassa. Okei, mikäs siinä sitten. Saavuimme lopulta monen puhelinsoiton avustamana perille, ja siellä talon pihalla pusikossa oli makuulaverit, taivasalla siis. Siihen meille luvattiin peittoja ja vällyjä, jotta pärjättäisiin. Eikä maksaisi mitään. Mutta myöhemmin illalla taivas puuttui peliin. Alkoikin sataa yhtäkkiä, vastoin säätiedotuksia, ja niinpä isäntäpariskunta päätti ottaa meidät sisälle nukkumaan. Pääsimme siis ihan normaaliin ihmisasumukseen, hyvään sänkyyn nukkumaan, eivätkä nämä ihmiset suostuneet ottamaan mitään maksuakaan meiltä! Monipuolisen aamiaisenkin laittoivat meille Ofer ja Iris. Siis aivan hyperystävällisiä, eivätkä ainakaan mitään uskovaisia. Olimme äimän käkenä, kuinka meille tällaista voi tapahtua. Yhtäkkiä vieraassa paikassa vieraiden ihmisten luona, aivan kuin kotonamme - what's this?

Kuvassa myös Oferin ja Iriksen poika perheineen. Tää oli 

ihan huippu juttu tutustua heihin, oli hienoa jutella sekä pinnallisia että syvällisempiä heidän kanssaan! Toivomme saavamme heidät tänne Jerusalemiin meille käymään.

Vielä yksi HUIPPUjuttu, vaikka vähän kertomus venyykin: Eilen oli siis pyhäpäivä kun jatkoimme matkaa heiltä. Meillä oli rahat loppu ja bensa vähissä, ja kuitenkin piti päästä eteen päin reissussamme. No menimme arabikristityssä kylässä ensin yhdelle pankkiautomaatille, ja sitten pankkiin sisälle: "no money - some problem somewhere". Seuraavalle pankkiautomaatille: no, ja sitten pankkiin: no success. Kolmannelle automaatille ja pankkiin: no money. Pankkitäti soitti pariinkin paikkaan ja selvitti asiaa, ja syyksi varmistui, että Mastercard ei toiminut koska oli juutalaisten pyhä. Aivan: sapatti on täällä tosi sapatti - pankkilaitos ja -laitteetkin lepää. What to do??? Arvatkaa mitä! Pankkitäti ehdotti, että hän antaa omistaan mulle 200 shekeliä, niin ei jäädä pulaan! Mitä!!! Ei voi olla totta! Mutta niinpä vain hän kävi takahuoneeesta 300 shekeliä mulle/meille. Olin aivan murtunut ja kosketettu tällaisesta lähimmäisen rakkaudesta ja Jumalan huolenpidosta!!! Osoittautui, että täti olikin Jeesukseen uskova arabikristitty, ja minä tietysti julistin meidänkin uskovan Jeesukseen. Kiitin niin lämpimästi kuin vain osasin.

Noilla shekeleillä, ja omilla lopuilla rahoillamme saimme sitten löpöä vuokra-autoomme, ja pääsimme Meron-vuoren ja Hule-laakson kautta illaksi ja yöksi Tiberiakseen, josta tänä aamupäivänä kaahasimme pitkin Jordanin laaksoa Jerusalemiin. Upea tuo Jordanin laakso! Ei kumpikaan oltu siellä ennen tällä tavoin käyty.

Jordanin laakso on paljolti todella leveä, lieneekö kymmenenkin kilometriä.
Oli autiomaata, ja oli hoidettuja viljelyalueita - oli juutalaisia asutuksia, 

oli arabiasutuksia. Vaikutti perinteiseltä rauhalliselta rinnakkaiselolta. Valtavat mahdollisuudet täällä laaksosssa, on vettä ja rehevyyttä, onkauniita lakeuksia johon vaikka mitä asutuksia rakentaa. Miksihän siellä 

oli/on niitä aika vähän?

Kahvilla Jordanin laaksossa

Näimme Jordanin laaksossa jotain jota en ole ennen nähnyt: 

kymmenittäin ja taas kymmenittäin haukkoja/kotkia kaartelemassa sinitaivaalla. En osaa edes sanoa mitä lajia olivat - saattoi olla esim.jotain haarahaukkoja

Mistä vettä Jerusalemiin? Vesihuoltoinsinöörit asialla

Niin ne päivät ja viikot kuluvat täällä Israelissakin. Eilen tuli siis jo 4 viikkoa täällä täyteen – huups. Mitä täällä on tullut tehtyä - nyt tuntuu siltä, että aivan liian vähän. Toivomme saavamme tästä ajastamme täällä irti mahdollisimman paljon, se on selvää. Lukuisissa mielenkiintoisissa kohteissa tekee mieli käydä. Joissakin paikoissa on jo käytykin, kuten esim. Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa pienessä Ariel-museossa, joka kertoo Jerusalemista ensimmäisen temppelin aikana, eli Salomon ajoista temppelin hävitykseen (noin 950-585 eKr). 

Eilen tutustuttiin Christchurch-kirkon yhteydessä olevaan pieneen museoon ja tavattoman kivaan oppaaseen (amerikan juutalainen, Jeesukseen uskova ns.messiaaninen juutalainen), joka kertoi ja esitteli meille mm. antiikin aikaisia vesisäiliöitä ja vesitunneleita, joita löytyy maan alta siitäkin museo- ja kahvilarakennuksen alta, ja joiden reittejä maan alla ja historiallisia yhteyksiä  suurella mielenkiinnolla tänä päivänä tutkitaan ja selvitetään.

Kävin toisen oppaan kanssa kopioimassa itselleni eräässä arabikorttelin pikkumyymälässä itselleni kopiot uutukaisesta pienestä tieteellisestä julkaisusta, jossa esitellään/käsitellään niitä akvedukteja, jotka on rakennettu kaukaa Betlehemin takaa etelästä ja jotka ovat tuoneet runsaasti vettä Jerusalemiin jo ennen ajanlaskumme alkua. Ensin on vettä johdettu vuorilta ja lähteiltä ns. Salomonin altaille siellä kaukana, ja sieltä sitten kahdella eri akveduktilla Jerusalemiin, ja Herodioniin Herodes Suuren huvilinnakkeelle. Se keräilyakveduktiverkosto oli jo yli 50 km pitkä, lieneekö satakin kilometriä, ja sieltä Salomonin altailta sitten Jerusalemiin parikymmentä kilomeriä. Meinaan että ovat olleet mielettömiä rakenteita. Roomalaisten aikaan = Herodes Suuren ja Pontius Pilatuksen aikaan rakennettiin ilmeisesti se myöhempi akveduktilinja. Jerusalemin vanhan kaupungin alla on sitten hurjan paljon vesisäiliöitä ja vesitunneleita, joita pitkin vettä kanavoitiin kaupungin eri osiin. Olivat ennenkin siis todellisia vesihuoltoinsinöörejä. Matkalla Salomonin altailta Jerusalemiin on lisäksi ollut yksi pieni ongelma sen myöhemmän, ns. ylemmän akveduktin kanssa: Siinä välillä maan pinta on ainakin 10 metriä alemmalla tasolla! Kuinka veden saisi ylävirtaan valumaan kohti Jerusalemia? Okei – laittoivat veden umpiputkeen siinä kohdin akveduktia! Ja onpa joitain pätkiä kaivettu tunneleihin vuorten läpi.

Kaiken kaikkiaan tuollaisen akveduktin rakentaminen on ollut melkoisen vaativaa puuhaa. Pitkin vuorenrinteitä sopivia maaston korkeuksia seuraten ja kiemurrellen on vesireittiä Jerusalemiin vedetty. On siinä ollut insinööreillä tiiraamista, jotta on saatu viettoa sopivasti koko matkalle etelän vuoristosta Jerusalemiin – korkeuseroa oli koko matkalla noin 30 metriä (Salomon altailta Jerusalemiin), ei sen enempää...

Jerusalemissa oli noihin aikoihin siis kova veden kulutus. Temppelin rituaalimenoissa tarvittiin vettä paljon. Temppelialueella onkin hurjan paljon maan alaisia vesisäiliöitä, joita ei kuitenkaan tänä päivänä pääse tutkimaan kun on se Kalliomoskeija siellä, eivätkä muslimit halua että mitään juutalaista muinaishistoriaa kaivetaan esiin. Rooman armeijat tarvitsivat vettä, totta kai. Herodes Suuri rakennutti upeat palatsit ja linnakkeet+ mielettömän hienoja puutarhoja lähteineen ja puroineen. Lisäksi oi kaupungin asukkaat, joiden lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa – joku on arvioinut, että olisi ollut Jeesuksen aikana 50 000 asukasta. Sitten: uskonnollisten juhlien aikaan kaupungin väestön lukumäärä ilmeisesti moninkertaistui, kun juutalaisia saapui koko Israelin alueelta ja Diasporasta ympäri itäistä Välimerta ja paljon myös idän suunnasta Baabelin virtain varsilta. Veikkaan, että saattoi olla parisataa tuhatta ihmistä täällä ahtaissa oloissa juhlien aikaan. Josefuksen mukaan tosin taisi olla paljoin enemmänkin väkeä liikkeellä.

Tämä kuva on vasta löydetystä maanalaisesta vesisäiliöstä
Temppelivuoren kupeessa, ensimmäisen temppelin ajalta.
Luulenpa siis, että jo Salomo rakennutti ensimmäiset akveduktit
ja ekat Salomonin altaat (Salomon's pools), vaikka tiede ei sitä pidä uskottavana.

Niin, on arvioitu, että akveduktit olisivat antaneet 120 litraa vettä minuutissa – se tekee yli 330 kuutiota vuorokaudessa. (Paraisten kaupungilla käytetään vettä nykyisin noin 3000 m3 vuorokaudessa, eli kymmenen kertaa enemmän.) 330 kuutiota jaettuna 50 000 asukkaalle ei ole sen enempää kuin 6,6 litraa per ihminen. No, oli muitakin vesilähteitä, esimerkiksi Giihonin lähde, joka antoi kai yli 30m3 päivässä, ja ilmeisesti oli jotain akvedukteja myös idän suunnasta.

Juu että tämmöistä täällä. Jerusalemin historia kiinnostaa kaikelta osin – onhan tämä valittu Jumalan kaupunki. Uskon että kaikella on täällä merkityksensä. Ei Jumala sattumalta ole tätä maata ja kaupunkia itselleen valinnut. Täällä yritämme saada lisää käsitystä ja valaistusta, ja samalla oppia ymmärtämään juutalaisten valintaa; mitä se merkitsee ja mitä se ei merkitse. Toivomme, että Israelin elävä Jumala koskettaa meidän omia sydämiämme, ja auttaa meitä koskettamaan Hänen omaisuuskansansa ”sokeita” jäseniä juutalaisen Messiaamme evankeliumilla.

Vielä yksi asia: Tästä lämmöstä olen alkanut pikku hiljaa tykkäämään. Ja toiseksi: tuntuu mahtavalta, kun päästään huomenna muuttamaan pysväiseen kotiimme täällä. Kiva siisti tilava 3 h+kyökki  Talpiotin kaupunginosassa. Mennään tänään allekirjoittamaan vuokrasopimus!

Praise the Lord!!!

Petri

Sari och Petri i Jerusalem på svenska

Tässä kirkossa, Christ Church, käymme lauantai-aamuisin messiaanisessa (hebreaksi, simultyaanitulkattuna) jumiksessa, noin 2,5-3 h ainoastaan :) Hieno kokemus!

Christ Churchin pihalta

Austrian Hospicen pihalta alas arabikortteliin päin, Old City

Palmunoksia

Jag vill nu skriva några ord till våra svenskspråkiga vänner. Nu har Petri och jag varit i Jerusalem i tre veckors tid och känner oss trygga i tillvaron, vi har gjort det egentligen  hela tiden. Att komma hit till Israel var ett mirakel för oss och har känt av Guds ledning i ALLT vad gäller denna resa.
Vill ockå nämna att vi har inte känt av några oroligheter under vår vistelse här och har rört oss helt fritt överallt.
Petris studier i Hebreiska Universitetet börjar först 20.10. men han läser för fullt böcker för att skriva en bokresencion till ÅboAkademin. Jag har börjat mina studier i en språkskola (Ulpan) och till min glädje har jag märkt hur snabbt man kommer in i det hebreiska språket (som inte var helt främmande för mej). Det första jag märkte var att jag förstod priserna och andra vardagliga ord  plus den andliga vokabulären.
Under de här veckorna har vi fått några nya vänner och har upplevt märkliga "sammanträffanden"av olika slag och fått lite titta in i den judiska religiösa världen genom våra nya vänner. Det är verkligen många saker man stöter på här i vardagen, som är lite konstiga i våra finska ögon, men man vänjer sig fort med allt. Det är just den här vanliga vardagen som vi vill komma in i och samtidigt få möta helt vanliga mänskor i vardagen.
Denna vecka är ganska speciell för vi har kommit in i en helg period som inleddes redan förra fredag.  Festperioden börjar 24-26 med judiska nyåret Rosh HaShana och redan nu en vecka före börjar judarna gå mycket i synagogan och be förlåtelse böner och det här fortsätter till den stora försoningsdagen JomKippur den 3-4.10. Efter dessa kommer lövhyddohögtiden Sukkot 8.10-16.10. Dessa högtider är både allvarliga och glada och judar är bra på det här firandet, inte supfester som i Finland, Hela den här helgperioden betyder att butikerna stänger tidigt och är helt stängda under de riktiga helgdagarna. Jom Kippur är en dag då hela landet är stängt och man ser inga bilar, högst alarmbilar. Under Sukkot tiden kommer det  mycket mänskor till Jerusalem också från Finland och det ordnas en parad som består av mänskor från hela världen och vi skall också delta i den  med andra kristna från Finland.(pärmbilden är från fjolåret före paraden)
För oss är denna vecka en flyttningsvecka och i kväll borde vi bestämma oss för vilken lägenhet som blir vårt, egentligen så har vi överlåtit det här åt Gud, så Han visar oss nog vilken som blir vår.
Det här var allt i sin korthet om hur vi har det nu och om ni vill veta något personligt så ta gärna kontakt genom Facebook eller e-mail.
....nu måndag kan vi redan glädjas åt att vi hittat och valt åt oss en lägenhet för vår permanenta tillvaro - detta känns bättre än bra. Vi har ju lite slitits här i småknutarna i tillfälliga bostäder, det känns jättefint att få lugna sig någonstans i "eget" hem, Det blir Talpiots stadsdel i södra Jerusalem, vid vägarna till Hebron och Betlehem.

- Sari