Loppu häämöttää, riemua riittää

Äitienpäivinä kukitin neljän lapsemme äidin

ja kolmen lapsenlapsemme isoäidin oikein kunnolla!

Huippuäiti!

Hei ystävät ja taustatukijat kaikki! Ainakin tämän kerran vielä kirjoitamme pienet kuulumisemme täältä Pyhältä maalta. Lentomme koti-Suomeen on kesäkuun lopussa, ja rehellisesti puhuen on koti-ikävä jo vaivannutkin meitä täällä enenevässä määrin. Erityisesti Tikkalan kesämökkimiljöö on monesti noussut kuin itsestään ajatuksiin.

Olemme rutinoituneet Jerusalemin arkeen yhä enemmän, eivätkä kaikki asiat enää tunnu niin ihmeellisiltä. Kylmä talvi ja pitkään jatkunut epävakainen kevät jotenkin osaltaan taisivat riistää meiltä tuota ihastumisen tunnetta tähän valittuun kaupunkiin. Asiat tässä maassa ja tässä kaupungissa eivät todellakaan ole hyvin. On paljon köyhyyttä, on hurjan suuret varallisuuserot eri kansanryhmien välillä, on järkyttävästi useisiin eri kuppikuntiin jakautunut kansakunta. On terrorismia, on vastasortamista. Ja kaikessa mukana nuo sairaalloiset uskonnot, jotka väkevästi ohjaavat ihmisten elämää eri radoille. Jos oikein on uskonnollinen, niin voi sitä asenteen julmuutta ja hulluuttakin niitä kohtaan, jotka eivät ole samassa uskossa. On valtava ihme että tämä kansakunta ylipäätään pysyy koossa! Ei ole Netanyahulla eikä hänen hallituksellaan helppo duuni, ei! Jos vain haluat yhden rukousaiheen rukoiltavaksi, niin rukoile viisautta ja ymmärrystä tämän maan hallitukselle ja eduskunnalle (Knessetille).

Mea Shearim, LagbaOmer 2015:
Ortodoksijuutalaisia juhlimassa rabbi Shimon bar Jochain perintöä ja samalla
"juhlimassa" juutalaista sankaria (antisankaria?) bar Kochbaa, tähden poikaa, joka uskalsi
uskonnollis-kansallisessa hulluuden hurmiossaan johdattaa juutalaiset taisteluun Roomaa
 vastaan v.132-135. Lopputulos: kansakunnan katastrofi ja lopullinen karkoitus Juudeasta.
- aikamme seurattiin vierestä heidän juhla menojansa...kokot ja kaikki...

...niin, parjasin tuossa uskontoja, niin kuin minun tuntevat tietävät minun monesti tekevän. Juutalaisuudessa näemme kuitenkin olevan paljon myös monenlaista hyvää ja kaunista, meillekin opiksi otettavaa. Esimerkiksi sapatinvietto on aivan huippujuttu! Koko kaupunki hiljenee ja tyhjenee yhdeksi vuorokaudeksi, ainakin lähes kokonaan. Ja monet käyvät sitten synagoogissa jumalanpalveluksissa, yksittäin, pariskuntina, veljinä tai perheinä. Ja synagoogiahan täällä on suurinpiirtein joka korttelissa. Kävelymatkan ulottuvilla.

Eräänä perjantai-päivänä tapasin erään Peretz -nimisen rabbin kadulla, mukava Amerikasta tänne muuttanut kaveri. Hän kutsui meidät heidän synagoogaansa, joka on ns. konservatiivinen synagooga. Osoittautui, että konservatiivinen onkin aika lailla nykyaikainen. Menimme synagoogaan heti seuraavana aamuna Sarin kanssa, koska meidän oli monta kertaa tehnyt mieli mennä johinkin synagogaan katselemaan menoja, mutta ei oltu rohjettu. Nyt oli tilaisuutemme. No siellä pari tuntia sitten veivattiin rukouskirjaa porukalla hebreaksi - me tietysti vain seurasimme mukana. Useat ihmiset innoissaan meitä morjestivat, ja Peretz meille selitti mitä milloinkin oli tapahtumassa. Tässä "konservatiivisessa" synagoogassa naiset ja miehet istuivat sekaisin, ja oltiin ihan modernistikin pukeutuneita,  lapsetkin lukivat päivän tekstejä, ja NAINEN piti päivän saarnan.

Kokouksen jälkeen oli pientä tarjoilua eteisessä, ja viini- tai whisky-paukku siihen päälle. Sitten meitä pyydettiin pariin-kolmeen paikkaan sapattiaterialle, ja yhden tätin luokse sitten menimmekin, yhdessä muutaman muun meitä nuoremman juutalaisen aikuisen kanssa. Siellä sitten laitettiin ruokaa kaikessa rauhassa, siunailtiin ja murrettiin leipää ja aterioitiin noudattaen juutalaisia menoja, ja vasta iltapäivän päätteeksi, jälkiruokien jälkeen, sieltä sitten kotiuduimme. Tämä vieraanvaraisuus on juutalaisuudessa hieno juttu, keskinäinen yhteys ja yhteiset ateriat näyttää olevan hyvin keskeisiä asioita heidän uskonnossaan. Sekin on nyt tullut selväksi, että se leivän murtaminen, josta Apostolien teot 2:42 puhuu, tarkoittanee ihan yksinkertaisesti ateriayhteyttä, eikä ehtoollisyhteyttä. Alkuseurakunta oli JUUTALAINEN seurakunta, huom!

Joops. On ollut hienoa myös saada luotua jotain ystävyyssuhteita palestiinalaisiin. Viime viikonloppuna oltiin yhden hienon Beetlehemiläispariskunnan vieraina, Mohamed on kurssikaverini Hebrean kurssilla. Tosi hienoja ihmisiä, jotka pyyteetöntä vapaaehtoistyötä, ja ovat siis muslimeja. Vietiin heidän pojille jalkapallo viemisinä, mutta saatiin heiltä mukaamme jotain safkoja ja tämä hieno termoskannu! Hieno muisto kotiintuomisiksi.

Beetlehemissä harmittaa kyllä kovasti se, että viranomaiset siellä röyhkeästi ja julkeasti hyödyntävät Jeesusta ja kristinuskoa poliittisen sanomansa (maan vapauttaminen Israelista) julkituomiseksi. Beetlehemissähän on aika paljon kristinuskoisia, mutta kaupunki vaikuttaa kuitenkin olevan täysin muslimien hallinnassa. Eilenkin illalla piti olla maailmankuulun evankelista Daniel Kolendan julistamassa keskellä Beetlehemiä evankeliumia ulkoilmatapahtumassa, mutta kas kas: viime hetkellä viranomaiset peruuttivat tapahtuman. Antaisipa Isä Jumala vielä uuden alun evankeliumin läpimurrolle Beetlehemistä - sieltähän se koko Jumalan Pojan vaikutus maan päällä alkoi!

Olisipa komeata, jos tässä maassa alkaisi syntyä sellaisia Jeesukseen uskovien seurakuntia, jossa juutalaiset ja arabit yhdessä palvoisivat ja palvelisivat Mestariansa! Lähinnä täällä ollaan omissa kuppikunnissaan. Jeesuksessahan kaikki vihollisuudet raukeavat ihan oikeasti! Hänessä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista (arabia, suomalaista...). Kaiken kansan täällä tulisi saada nähdä se suloinen sovinto, jonka vain Jeesus voi saada aikaan! Messiaan valtakunta on RAUHAN valtakunta! Jotta juutalaiset uskoisivat Messiaaseensa, tulisi Hänen valtakuntansa todellisuus näkyä myös kaikenkarvaisten ihmisten välisenä suloisena sovintona!



PALMUKYYHKY; Doris nimeltään, muutti kämppäämään kanssamme!
Ikkunalaudallemme munansa pökläytti

No mutta, pianpa näemme Teitä siellä koto-Suomessa. Jos joku on jaksanut lukea tähän asti, niin pyydän että vielä rukoilisit meidän puolestamme, että voisimme käyttää jäljellä olevat päivämme täällä oikein. On opinnoissa vielä loppurutistus ja on tavattava vielä useita ystäviä ja käytävä joissakin tietyissä paikoissa. Tahtoisimme todella vielä välittää useille tutuillemme täällä jotain vahvaa todistusta Jeesuksesta. Ja kuitenkaan ei meillä ole vapaapäiviä enää kovin montaa käytettävissä. Josba ja Sussu tulevat 10 päiväksi vielä kesäkuussa, joka on tietysti mahtava juttu. Joudunpahan minäkin ottamaan extra lomaa yliopistolta (aijai, kun harmittaa...).

Lehitraot ystävät, olisi niin paljon jaettavaa...

Petri (ja Sartza)

Kevättä rinnassa

Nyt on kevät oikeasti täällä Israelissa kun Pesach-viikkokin on lopuillaan. Pesach on Israelissa suurin pyhä ja yleisesti vietetty. Suurin osa ihmisistä on vapaana tämän viikon ja viime viikolla olivat koulut ja muut opinahjot suljettuja.Tämä Happamattoman leivän juhla näkyy eri tavoin mm. kaupoissa joissa ei voi ostaa leipää eikä jauhoja, vaan ainoastaan Matza leipää, eikä kahviloissa tarjota mitää normaaleja levonnaisia. Pesach alkoi viime viikon perjantaina Seder-aterialla jota vietetään joka kodissa ja myös messiaanisissa seurakunnissa. Saimme itsekin olla mukana tällaisella aterialla jossa syödään määrättyjä ruokalajeja, jotka muistuttavat juutalaisten Egyptistä vapautumisesta ja erämaavaelluksesta. Koko viikon on ollut erilaisia tapahtumia myös täällä Jerusalemissa ja perheet viettävät aikaa puistoissa piknikillä ja monet museot ovat olleet kaikille ilmaiseksi auki. Huomenna on Pesachin päätösjuhlapäivä ja sen päälle sapatti joten tänään keskiviikkona on tehtävä ostokset koska kaupat ovat kiinni kaksi päivää.

Israelilaisia lomapäivää viettämässä Jerusalemin keskustan puistossa

Voisi sanoa, että nyt on kesä näin suomalaisin silmin. Lämpötila vaihtelee kuumasta viileään ja välillä voi sataa, niinkuin Suomessa kesällä. Olemme viimeisen kahden kuukauden aikana saaneet nähdä kaikkialla paljon kukkia ja kuunnelleet linnun laulua aivan niikuin loppukeväällä Suomessa. Tästä alkaa ilmat lämmetä entisestään ja sateet loppuvat ja näin myös kukat kuihtuvat pikkuhiljaa kesää kohti mentäessä.

Mikähän tämäkin kukkiva puu mahtaa olla

Viimeksi kun kirjoitimme plogia oli talviloma päättymässä. Nyt on Petrillä ollut jo kolmatta viikkoa Pesach-lomaa heti kevätlukukauden alettua. Itse olen ollut toista viikkoa vapaalla kielikoulusta. Viime kirjoituskerran jälkeen olemme saaneet pitää vieraana ensin Siniä ja Aleksia, joiden kanssa reissuiltiin yhden viikon ajan ympäri maata. Kolme viikkoa myöhemmin tulivat Joel, Tuulia ja lapset Jooa ja Minttu käymään. Heidän kanssa käytiin lapsiystävällisissä kohteissa, esim. Jerusalemin Raamatullisessa eläintarhassa, Daavidin lähteillä Kuolleen meren maisemissa ja Sachnen upeassa luonnon kuumavesikylpylässä. Upeata retkeillä yhdessä, kerta kaikkiaan.

Paikallisten lisäksi olemme saaneet myös uusia suomalaisia ystäviä näiltä samoilta nurkilta ja tänään kävimme porukalla heidän kanssaan Tel Avivissa Suomen suurlähetystössä äänestämässä.
Meidän aikamme täällä lähenee loppuaan ja lentoliputkin hankittu, mutta vielä pitäisi löytyä intoa viimeiselle opiskelujaksolle ja vielä ehtii tapahtua kaikenlaista ennen kotiinpaluuta. Pikkasen on viime aikoina ollut kevätväsymystä ja matkatylsistymistä, ja meillä on tarvetta saada uutta puhtia Isältämme ja Hänen ylösnousseelta Pojaltaan, joka on kaiken elämän ja energian lähde. Eli eipä tässä oikeasti ole syytä huoleen, Hänen johdossaanhan tänne on tultukin. :)

Terveiset Puutarhahaudalta Pääsiäisaamun jumalanpalveluksesta
- oli hienoa olla yhdessä noin 1000 muun lukemattomista eri maista kotoisin olevien
kristityn kanssa juhlimassa Vapahtajammme voittoa, meidän hyväksemme!

Siunattua kevättä teille kaikille toivottaen.

Sari ja Petri

Avritings ok

Niin kuin otsikkokin kertoo, niin täällä on meillä kaikki ok. Eräs ortodoksijuutalainen ystävämme, johon olemme tutustuneet, bruukaa lähettää meille tekstiviestejä ja usein hän kysyy: "Avritings ok?". Tulkitsemme sen tarkoittavan: "Everythings ok?" Toisin sanoen, ystävämme on oppinut englantinsa pelkästään puhumalla, eikä ole tullut paljon luettua tekstejä eikä opiskeltua kielioppeja. Uskonnolliset kun eivät muuta paljon kouluissaan opiskele kuin uskontoansa.

Olemme viime aikoina enimmäkseeen lepäilleet ja nauttineet vapaa-ajastamme nyt helmikuussa. Vuokrasimme auton lomakuukaudeksemme (kiitos Taivaan Isälle ja Hänen apulaiselleen joka mahdollisti tämän!), ja olemme jonkin verran retkeilleet. Eka kertaa elämässämme kävimme Eilatissakin. Talvinenkin Eilat oli suloinen tuttavuus, päivälämpötila noin 20 astetta, ja Punaisessa Meressä vähän enemmän. Saimme snorklatakin ja katsella merenalaisia värikkäitä kauniita koralleja ja riemunkirjavia erilaisia kaloja. Very nice indeed.

Eilatin auringossa suloista, vaikka vilpoinen tuuli

Siellä kaveri snorklaamassa, toiset lasipohjaisesta laivasta merenpohjia tiirailemassa

Muuten eivät ilimat nyt helmikuussa ole olleet kovin hääppöiset - pari viikkoa on ollut varsin epävakaista ja koleahkoa monin paikoin...mutta loma on lomaa :). Tällä viikolla römäytti luntakin parikymmentä senttiä yhdessä illassa ja yössä. Tosin nyt jo parin päivän sisällä se on pian kuin muisto vain.  Eilen kävin kerrostalomme katolla putsailemassa aurinkokennot lumen alta, jotta käyttövesi pystyisi taas lämpiämään. Päivisin kun on kuitenkin aurinkokin näyttäytynyt. Ja se on täällä melkoinen kuumakalle tuo aurinko. Paljon paremmin se lämmittää käyttöveden kuin sähkö. Nyt kolealla kaudella on parina päivänä ajeltu alemmas Kuolleen meren suuntaan, jossa on huomattavasti lämpimämpää, Jerusalemhan on noin 800 metriä meren pinnan yläpuolella, Kuollut Meri 400 metriä alapuolella.

Lampaat vihreillä niityillä...tulee mieleen Psalmi 23: Herra on minun Paimeneni

Tää Juudean erämaa on tämän Israelin keskusvuoriston itäpuolinen alue,

jonne vesisateita ei enää riitä. Sateet saapuvat lännestä, lankeavat ylös vuoristoalueelle, ja

tämä Kuolleen Meren hautavajoamaan noin 1,2 km korkeussuunnassa laskeva

"takamäki" jää ilman sateita, mitä nyt vähän jotain pientä tännekin joskus...Juuri
viime viikkoina on satanut

Monet arkiset asiat koskettavat sydämiämme täällä. Yksi sellainen asia on nämä paikalliset nuoret. He ovat niin luonnollisen ja aidon oloisia, ulospäin suuntautuvia, rohkeita ja usein kovaäänisiä ihmisiä. Elämää täynnä. Juutalaisista sanotaankin, että he rakastavat elämää, ja kyllä se niin on. Toinen arkinen asia, mikä monesti tuntuu tosi hyvältä, on se kun miehet hyvin usein kättelevät toisiansa. Tavatessaan, ja erotessaan. Naisia eivät kättele. Minusta on monta kertaa tuntunut hyvältä, kun keskustelun päätteeksi lyödään kättä päälle - sehän on merkki siitä että erotaan ystävinä. Joskus on jossakin keskustelutilanteessa tullut puristettua käsiä useampaankin kertaan...

Mainitsin tuossa aikaisemmin, että olemme nauttineet vapaa-ajastamme. Tämä nauttiminen on meille yksi keskeinen asia koko täällä oloomme nähden. Älköön kukaan loukkantuko. Pyrimme siihen, että nautimme jokaisesta päivästä, olipa sitten opiskelutöitä meneillään tai vapaa-aikaa. Uskon, että Jumala on laittanut tämän(kin) sydämeemme. Taitaa elämämme päivistä nauttiminen olla melkein samaa kuin kiitollisuus. Kyllä olemmekin hyperkiitollisia mahdollisuudesta olla täällä ja jakaa Israelin arkipäivää. Paavali kirjoitti, että Jumala "runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme" (1 Tim 6:17).

Huomenna lähdemme Galileaan, löysimme hurjan edullisen majapaikan airbnb-sivuston kautta, Tiberiaksen pohjoispuolelta. Tarkoitus on käydä Megiddon, Ziporin ja Hazorin arkeologisilla kaivauksilla, Gamlassa (myös dramaattinen paikka juutalaisten historiassa Temppelin tuhoutumisen vuosilta), ja sitten aivan ylhäällä Baniaksessa (toinen Jordanin alkulähde) ja lopulta Hermonilla. Käymme siellä Hermonin laskettelukeskuksen juurella ihmettelemässä ja tapaamassa yhtä juutalaista ladyä, johon olemme täällä tutustuneet, ja joka pitää siellä talvella kosher-ravintolaa.

Rukoilemme Herralta tarkempaa johdatusta jokaiseen päiväämme, totta kai. Toivomme saavamme kulkea edeltä valmistetuissa teoissa, ja olla Herran ja lähimmäisten palveluksessa. Rukoilemme myös Sinulle Jumalan hyvän tien avautumista - muista, että Herran kanssa tie aina avautuu!!!

:) ja :)

Lomat mielessä

Nyt olemme jo siinä vaihessa että syyslukukausi on päättymässä tässä kuunvaihteessa ja lomakausi alkamassa. Tämä on siis Petrin aikataulu ja mulla kyllä jatkuisi Ulpaani yhtämittaa kesäkuun loppuun asti, mutta minäkin pidän paussia opiskelusta kuukauden verran. Tarkoitus olisi vähän matkustella ympäriinsä, kun ei olla paljon ehditty vielä olemaan turisteina.

Erämaa viheriöitsee. Nyt on suotuisa kasvukausi, kun ei ole
niin kuumaa ja sateita on marras-tammikuussa saatu

Talviaika on ollut vähän haastavaa. Vaikka mittari ei näytä kovin kylmiä lukemia niin sisällä on lämpimimmillään n.19 astetta ja vain siinä huoneessa jota juuri lämmitetään. Meillä on siis kaasulämmitin, jota käytämme enimmäkseen ja lisäksi sähköpatteri. Sähkö on täällä kallista niin siksi yritämme pärjätä kaasulla. Nyt on ollut oikein lämmin jakso toista viikkoa eli lähes Suomen kesälukemissa menty, kuitenkin vielä on talviaika ja illat ja yöt kylmiä vaikka aurinko lämmittääkin suloisesti päivällä. Aurinkoiset päivät ovat ilonaiheita myös siksi että silloin vsei lämpiää ihan ilmaiseksi. Välillä on ollut vähän haasteellista kun vedenlämmitin on reistaillut ja tietenkin sateisimpaan ja kylmimpään aikaan, mutta saimme myös ihan konkreettista apua Taivaan Iskältä kun rukoilimme apua ja kun sitten laitoimme lämmittimen päälle niin SE TOIMI!

Välillä on ikävä Suomea ja kaikkea tuttua ja turvallista, mutta sitten tulee taas päällimmäiseksi kiitollisuus Jumalaa kohtaan, koska Hän on antanut tällaisen mahdollisuuden meille. Olemme saaneet oppia tuntemaan erilaisia juutalaisia, minä lähinnä kielikoulussa, mutta myös esim. naapureita. Suurin ihme on varmaan se että ollaan saatu läheltä seurata ortodoksijuutalaisten elämää ja nähdä miten Jumala on herättämässä heidän mielenkiintoaan Jeesusta Messiastaan kohtaan, ainakin joidenkin kohdalla.

Kuva itään päin, sumun takana häämöttää Jordanian vuoristo - tämä maisema jotenkin
puhuu jotenkin ikuisuudesta, kaukaisuudesta, järkkymättömyydestä...varmaan
vähän samanlainen tunne kuin aavan meren rannalla seisoessa...

En väsy katselemaan näitä ihania maisemia. Pelkästään jo nämä Jerusalemin vuoret ovat niin kauniita ja joka paikasta näkee kauas ja auringossa tämä todella loistaa kuin kultakaupunki. Tämän lisäksi Israel on täynnä toinen toistaan kauniimpia paikkoja ja niitä varmaan päästään jälleen ihailemaan nyt loman aikana. Nämä lyhyet välimatkat jaksaa hämmästyttää, kun esimerkisksi ajaa n. 10 min. sieltä Petrin yliopistolta itään päin niin olet keskellä erämaata tai lähdet länteen päin niin tunnissa olet jo merenrannalla beachilla. Myös täältä meidän lähellä olevilta kukkuloilta voit nähdä Jordanian vuoret ja Kuolleen Meren idässä, Betlehemin ja kukkulaisen vuoristomaiseman etelässä ja etelä-Jerusalemia lännessä. Ja Vanhan Kaupungin ja Öljymäen pohjoisessa. Tämä maa on siis TODELLA pieni ja helposti haavoittuva ja silti täällä asuu nyt jo yli 8 miljoonaa ihmistä. On hyvin ymmärrettävää että Israelin puolustusvoimiin menee suurin osa verorahoista.
Aika menee hyvin nopeasti ja kesä lähestyy, mutta toivomme että saamme olla toteuttamassa niitä asioita minkä takia meidät on tänne lähetetty. Tiedän jo nyt että puolet sydämestäni tulee jäämään tänne. Toivomme että Sinäkin jaksaisit välillä rukoilla puolestamme, jotta voisimme olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä oikeita asioita.

Siunaten Sinua, Israelia ja Suomea

Talvitunnelmia - Winter feelings - Vinterkänslor

Moi. Paljon täällä etukäteen tehtiin numeroa lumen tulosta. Osittain on pakko tehdä, kun kaikki liikkuminen kaduilla ja teillä tyssää sitten siihen, ja pitäähän siihen varautua. Eikä kaupatkaan yleensä ole auki, eikä sinne saada tuotua tavaraa. Eli arvata saattaa, että ruokakaupoissa oli tunkua. Yliopistokin oli kiinni keskiviikosta perjantaihin, eli ylimääräistä vapaata saatiin. Ja esim. elokuvateatteritkin peruivat näytöksensä eilisillalta ja tältä lauantai-aamulta.

Mekin vähän varauduimme parin päivän hiljaiseloon. Vaan eipä sitä lunta vielä tullutkaan kuin lähinnä vasta eilen illalla, ja ihan vain 1-3 senttiä. Oli aamulla kuitenkin kaunista herätä pakkasmaisemaan, ihan niin kuin siellä koto-Suomessa talven ollessa parhaimmillaan. No nyt kun tätä kirjoitan, niin ei paljon lumisössöä enää näy muualla kuin vähän autojen konepelleillä ja tietysti viheralueilla.

lumiukkoisäntä

lumiakkaemäntä

vähän hieno omakotitalon pihaportti! Ideaa Suomen metallimiehille!?

jukkapalmuille kylmähoitoa

Kaksi misua siinä. Länsimuurin turvaportin edessä

Niin, tämä talvi taitaa tältä erää olla tässä. Huomenna jo pitäisi olla taas melkein kymmenen astetta lämmintä, ja sen jälkeen vähän päälle kymmenen. Ja yöllä vastaavasti vähän alle kymmenen.

Meidän molempien opiskelut, eli syyslukukausi, jatkuu vielä tammikuun ajan. Helmikuu on vapaata. Silloin pyrimme matkustelemaan ja käymään monissa mielenkiintoisissa paikoissa ei puolilla Israelia, ja Jordaniassakin, jHs = jos Herra suo, ja me elämme, ja kukkarosta löytyy jotain muutakin kuin bussikortti.

Siunaus, ihmiset! Välsignelser, vänner! Bless, You, You human!

JULEN 2014 I JERUSALEM - JOULUMME JERUSALEMISSA (suomenkielinen tervehdys alempana)

Nu kommer det några rader som årets sista blogg. Hösten har gått fort och en tredje del av vår vistelse här är bakom. Vi har fått uppleva mycket under den här tiden. Vi har haft en finsk hyresgäst hos oss under fyra veckors tid och fått andra nya finska vänner under hösten, men nu har de flesta åkt till Finland antingen över Julhelgen eller helt och hållet. Vi fortsätter som vanligt med våra studier tills vintersemestern  i februari. Vintern har kommit och det betyder kalla nätter och dagstemperaturen är i regel under 15 grader. Men faktiskt, på dagen när solen skiner, skulle man väl kunna sitta i solen nästan i bikini och sola sig, solen är så het. Det som är tråkigast, är när det kan vara nästan lika svalt inne som ute med drag från dörrar och fönster och kalla golv så vill man nog ha mycket kläder på sig. Vi har en liten elbatteri, men värmer mest med gaskaminen, men den är bara i ett rum och kan användas endast då man själv är närvarande. Det som är glädjande är att solen skiner oftast och värmer upp en under dagen och då värms också vattnet gratis.

 Vi försöker leva billigt med våra små inkomster och försöker hitta billig mat. Grönsakerna och frukterna är jättebilliga, så vi försöker äta lite som Israelerna, vilket betyder humus och färskost med pitabröd och sallad med olika grönsaker och frukter. Jag brukar nog koka havregrynsgröt åt mej ibland på morgnarna. Men på sistone när kylan infallit, har speciellt Petri börjat vilja få köttmat, starkare rätter alltså.

Kuvassa pari paikallista lintusta myös. Mikähän musta kolibri tuo pienempi?

Nu när det är vinter kan man se höstliga träd, löv som faller men samtidigt har gräset börjast växa efter torra perioden och blommorna mår bra och en hel del buskar och träd blommar som bäst. Man kan alltså se olika årstider samtidigt och när det gäller hela landet så finns det ju av allt hela tiden, ex. i Eilat är det sommar hela tiden och i uppe i norr på Hermon kan man åka slalom och allt detta inom ca. 450 km. Det finns mänga små roliga saker som man träffar på i vardagen t.ex. det att här matar man inte små fåglar förstås men katter i stället. Det finns massor av vilda katter som lever på gårdarna och söker mat i soplådorna. Hundar finns också, men inte lösa utan kopplade, men bajs hittar du på trottoarerna. Någonting jag saknar här är dammsugaren.  Vi har en tygsoffa som skulle behöva ordentlig rengöring och den mattan (enda mattan utom badrumsmattan i hela lägenheten) skulle behöva torrtvätt. Det verkar att man här satsar mera på människor och ritualer än hygien. Om klädseln kan vi säga så mycket att jag känner mej välklädd, för man ser nog alla möjliga stilar här och jag tycker att vinterkläderna ser väldigt sjabbiga och opraktiska ut och samma gäller barnklädsel. Man ser att här satsar man inte just på vintern, vilket är förståeligt, eftersom den trots allt är så kort.

Hanuka började på onsdagen 16.12. och det betyder att man varje dag tänder ett ljus i det 9-armade ljusstaket (hanukiot) och äter munkar (sufganiotter). Under Hanuka får barnen små gåvor och godis. Vi är mycket glada över att få vara här i det vackra Jerusalem och lära känna människors sätt att fira fester, men också den vanliga vardagen.  Vi hade en fin upplevelse igår då vi hade bjudit in alla våra grannar till en Hanuka bjudning, med bulla, pepparkakor och äppelpaj. En äldre dam som bott här i 47 år berättade att det är exakt 30 år sedan hennes man dog och hon hade känt sig väldigt nere, men den här bjudningen blev en höjdpunkt i hennes liv. Hon har aldrig blivit inbjuden till någon granne under hela sitt liv och sade att hon inte heller har träffat några makar som vi, som inte hela tiden skriker till varandra. Det här är någonting som Jesus åstadkommer för vi ÄR INTE på något sätt speciella i oss själva, men när den Helige ande bor i människan så kan omgivningen känna detta. Det här är någonting vi har bett att Gud skulle göra när vi lever bland dessa Guds kära mänskor.

Hyvää Hanuka-juhlaa!!

Det var också roligt, när vi den första kvällen i Hanuka blev inbjudna till Yuval och hans judiska vänner som firade Hanuka-ceremonin på ungdomars vis. Vi bodde som Yuvals hyresgäster de tre första nätterna här i Jerusalem i början på September.

Joulua ei meillä vielä ole ollut ikävä, ei ennen kuin eilen, kun treenattiin paria suomalaista joululaulua: Maa on niin kaunis ja Sydämeeni joulun teen. Ei tiedettykään, että joulu voisi koskettaa meidän sydämiämme. Näinhän sitä sanotaan, ettei tiedä ihmisen/asian merkityksestä kunnolla ennen kuin vasta sitten kun sen menettää. 

Menossa Nativity Churchiin Beetlehemissä, Jeesuksen syntymäkirkkoon.
Tosi uskonnollinen paikka...

No, mutta on meillä extra ohjelmaa ensi viikolle: Petri menee sunnuntaina kokopäiväretkelle Negeviin etelä-Israeliin, maanantai-iltana menemme ylioppilasteatteriin katsomaan Beauty and the Beast-näytelmää, aattoiltana menemme ”Namikalle” joulukonserttiin, jossa esiintyy juutalaisten ja arabinuorten kuoro ”Jerusalem International YMCA Youth Choir and the Jerusalem Oratorio Choir. Followed by a bell concert. Ehkäpä saamme konserttiin mukaan Sarin pitkäaikaisen ystävän Israelissa jo 1980-luvun alusta, Iriksen Rishon LeZionista.
Joulupäivän iltana taidamme mennä “oman” seurakuntamme joulutilaisuuteen, jossa on ohjelmaa, saarna ja yhteinen ruokailu. Tänäänkin siellä juuri äsken söimme, noin 300 ihmistä yhdessä, kun siellä oli seurakunnan Hanuka-party. Valtavaa iloa ja osallistumista. Täällä ihmiset ovat rohkeita tekemään sitä tai tätä. Paljon olisi meillä suomalaisilla oppimista näistä ihmisistä ja varsinkin juhlimisen taidoissa. Se koskettaa tällaisia pidättyväisiä pohjolaisia kun näkee miten juutalaiset iloitsee raittiina ja ihan aidosti elämän ja Luojan lahjoista. Facebookissa voi katsoa hienon iloitteluvideon, jonka kuvasin tänä aamuna:
https://www.facebook.com/video.php?v=10204839888050927&set=vb.1050722054&type=2&theater&notif_t=like

Niin, me koetamme päästä joulusaunaankin läheisen kibbuz-hotellin spalle. Ei joulua ilman saunaa. Toivottavasti lämmittää sekä kehoa että mieltä.
Niin, juutalaisethan eivät vietä joulua, eli nuo joulunpyhät ovat täällä normaaleja työ- ja koulupäiviä. Nyt kuitenkin Sarilla on maanantaina Hanuka-lomapäivä Ulpanista ja Petrin ”koulu”, (Jerusalemin yliopiston Rothberg International School) on antanut kaikille opiskelijoille joulupäivän vapaaksi, eka kertaa historiassa J. Ja jouluaattonakin on ainakin kaksi luentoa peruttu joulun takia. Ei haittaa

Yliopistolla on mahtava lepohuone, jonne nuorukaiset voivat mennä huilailemaan

Pojat tahtoi päästä valokuvaan...iloisia nuorukaisia.
Kysyin rakastavatko Adonaita, ja kerroin että minäkin. Hebreaksi...

Kaiken kaikkiaan toteamme, että iloitsemme jatkuvasti tästä mahdollisuudesta olla täällä – kuka olisi uskonut, että tämä tänne tulemisemme toteutuu! Koemme, että tämä on suurta Jumalan armoa. On etuoikeus olla täällä jakamassa ja kokemassa elämää Jumalan omaisuuskansan rinnalla. Erittäin opettavaista.

Toivotamme Teille kaikille rakkaille ystäville sinne koti-Suomeen Taivaan Isän ja Joulun Herran ja Rauhanruhtinaan Jeesus Messiaan siunausta! Tulkoon Jumalan läsnäolo Joulunviettoonne aivan uudella ja tuoreella tavalla Hänen Pyhän Henkensä kautta!

Jesaja 9:6: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas”

Må Guds närvaro överraska Dig och Din familj under denna Julhelg! Jesus har kommit och den Helige Ande är nära! Låt oss ta emot!

Tää on erilainen maailma!

Täällä Israelissa opettelemme paikallista elämän menoa. Selvästi se ottaa aikansa. Ruokavaliommekin on tietysti uudenlainen. Vähemmän lihaa, ei juuri voita. Runsaasti vihanneksia ja hedelmiä, jotka on täällä hyvin halpaa syötävää. Minä Petri olen varsinkin tykästynyt humukseen, jota laitan pita- ja muille leiville voin asemasta, oliiveihin, halvaan (Oh yes!), thina-kastikkeisiin ja kaikesta eniten granaattiomenan pieniin hedelmäparpaloihin.

Nää on ihania!!!

Olemme huomanneet, että paikallisten ihmisten kanssa pääsee erittäin helposti juttusille. Heitä pääsääntöisesti kiinnostaa, mitä muukalaiset täällä heidän nurkissaan toimittavat. Aika nopeasti ovat hyvin tuttavallisia ja kuin parhaimpia ystäviä. No, siinä sitten meikäläiset onkin siinä harhaluulossa, että nyt sitä päästiinkin parhaimmiksi kavereiksi saman tien. Ei se kuitenkaan niin ole. On alkanut vähän vaikuttamaan, että siihenpä se ystävyys sitten taisikin loppua, siihen iloiseen ensitapaamiseen. No, on meillä sentään muutamia mukavan oloisia ihmissuhteita paikallisiin, joita koetamme ylläpitää. Esimerkiksi, ostin tuossa juuri tennismailan, ja nyt on tarkoituksena ensi viikolla lähteä pelailemaan viereisen korttelin kauppiaan kanssa Suomi-Israel-matsi. Katsotaan mitä siitä toveruudesta seuraa. Tuo tennismatsi sovittiin ihan jo ensikohtaamisella. Hauska juttu. Spontaanisuus kunniaan.

Niin. Minun piti oikeastaan kirjoittaa vähän tästä sotaisasta elämänkulttuurista mikä täällä vallitsee, olosuhteiden pakosta. Olemmehan kaikki nähneet lehdissä kuvia ja TV-ohjelmia, joissa näytetään israelilaisia poliiseja, sotilaita tai vartijoita katukuvassa, nuoria miehiä tai naisia, aseet kaulallaan tai vyötäisillään. Ja näitähän täällä on. Nyt viimeisten raakojen terroritekojen jälkeen on  heidän määränsä katukuvassa vielä lisääntynyt. Heitä lienee nyt kaikilla synagoogilla, lasten päiväkodeilla, busseissa ja raitiovaunuissa partioimassa, ajamassa poliisiautoissa ympärinsä, partioimassa helikopterilla arabialueiden yläpuolella. Ja arabialueilla on myös useita ilmalaiva-valvontakameroita parinsadan metrin korkeudessa, jotka kaiken aikaa kuvaavat tilannetta kriittisillä alueilla.

Ilmatiedustelu ja -valvonta ilmalaiva Itä-Jerusalemin yllä

On aika jännää, ja onhan se melkoisen vakavaa, kun täytyy ylläpitää sellaista taisteluvalmiutta kaiken aikaa! Kun ei koskaan tiedä, missä jotain taas poksahtaa. Milloin tahansa joku hullu ryntää puukon tai ruuvimeisselin kanssa tappamaan kadulla kulkevaa juutalaista, tai täräyttää autolla päin siviilejä jalkakäytävällä. Tää on sairasta! Ei kai siinä Israel muuta voi, kun yrittää puolustaa kansalaisia kovat piipussa. Onpahan ainakin aina lähellä joku joka voi rynnätä kansalaisia puolustamaan ja nitistämään pois päiviltä nuo sairaat yksilöt, jos ne hyökkäävät. Suoraan sanoen, niin kauan kuin palestiinalaiset ovat vapaita liikumaan Israelissa, niin on pakko olla varuillaan, valitettavasti. Vaikka on siellä palestiinalaisten keskuudessa hyvääkin väkeä, ja on oikeita kristittyjäkin, joilla on sentään moraali tallella, niin näyttää olevan valitettavan paljon ääriaineksia, jotka ovat valmiita tekemään vaikka mitä mielettömyyksiä saadakseen vuodatettua juutalaista verta. Noiden hullujen takia hyvät palestiinalaiset saaavat kärsiä ja joutuvat epäilyksen alaiseksi.

Opintoneuvojani, tyttö, jonka jonka kyydillä pääsen yliopistolle aamuisin, kertoi, että keskiverto israelilainen mies käy kolmen vuoden armeija-palveluksensa jälkeen joka vuosi noin 2 kuukauden verran kertausharjoituksissa (HUUPS!!!). Kyllä siinä pysyy aseenkäsittelytaito hyppysissä, ja on joka mies kaiken aikaa valmiudessa tositoimiin, jos tilanne sitä vaatii. Vaan onhan tämä kaikki melkoista uhrausta koko kansakunnalta. Sota ja taisteluvalmius on jotenkin normaali osa tätä Israelin valtion arkea - tuntuu aika pahalta. Siksi täällä jotenkin hyväksytään ilmeisesti se, että uhreja tulee. Mutta siksi täällä myös moni tietysti kaipaa rauhaa - jospa sellainen joskus laskeutuisi Israelin maahan!

Eli kyllä tämä totisesti on niin paljon erilaista tämä elämänmeno täällä kuin Suonessa. Tuntuu siltä, että täällä elämä on paljon todellisempaa, ja myös yhteiskunnan ongelmat ovat oikeita ongelmia. Siellä koti-Suomessa nyhrätään yleensä pikkuasioiden kanssa. Siellä pikkuasioista tehdään isoja uutisia. 

Tahdotko olla mukana tekemässä suuria tekoja? Jospa rukoilisimme Jumalan kaupungille rauhaa?! - "Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille! Ne tulevat menestymään, jotka Sinua rakastavat!" - Ps 122:6

Use Your interest!

Tää oli eka kerta kun kuulin sisälläni hiljaisen Hengen kuiskauksen/opetuksen englannin kielellä. Juuri näillä sanoilla.
Olimme silloin Sarin kanssa vierailemassa Kirjat Yearimin kukkulalla, viime tiistaina, kun oli molemmilla "vapaapäivä" opiskeluista. Tahdoimme katsella niitä paikkoja ja maisemia noin 10 km Jerusalemista länteen, jossa Jumalan arkki oli sijoitettuna Aminadabin taloon, ennen kuin kuningas Daavid dramaattisten vaiheiden jälkeen kuljetutti sen Jerusalemiin noin vuonna 1000 eKr (2 Sam 6).

Pitäessämme taukoa kukkulan laella olevassa metsikköpuistossa sinne tuli kitaransa kanssa laulelemaan yksi juutalainen kipa-päinen nuori mies, jolta koetimme kysellä, josko hän olisi tiennyt neuvoa meitä Aminadabin talon oletetulle paikalle. Ei osannut, ei ollut hajuakaan mistään tällaisesta. Hän olikin amerikanjuutalainen kaveri, Brooklynistä, eka Israelin vierailullaan, nyt Yeshivassa oppimassa juutalaisuutta, ollut vasta pari kuukautta maassa. Naftali, Tilu kutsumanimeltään. No, eivätpä paikallisemmatkaan Yeshiva-koululaiset tietäneet paikan raamatullisesta kytköksestä (ei ainakaan se jonka kanssa juteltiin), ihme ja kumma. Luulin koko uskonnollisen asutuskeskuksen sijoitetun sinne juuri noiden väkevien historiallisten tapahtumien vuoksi.

No, niin tai näin, olin noissa tilanteissa kamppaillut sisäisesti - niin Sarikin - sen kanssa, kuinka voisimme luontevasti jutella tämän juutalais-nuorukaisen kanssa Messiaastakin. Sitten, mitään sen kummempaa yrittämättä, menin kaverin luokse vielä näyttämään tabletiltani sitä raamatun kohtaa, jossa Aminadabin talosta puhutaan, ja hebreankin kielellä sen hänellä luetutin. Siitä sitten kehkeytyi meillä kolmella hienot pienet keskustelut raamatun asioista ja Yeshuastakin. Olimme iloisia kun saimme näitä jutella, eikä hän ollenkaan pannut pahakseen.
Niin, siinä hänen kanssaan jutellessamme kuulin sisälläni nämä sanat: Use Your interest! Käytä mielenkiintoasi! Eli ole ihan luonnollinen oma itsesi, ole kiinnostunut ihmisistä, raamatun asioista, ole utelias (täällä muuten aika monet on aika uteliaita) ja pyri saamaan asioista selvää! Siis minun omien luonnollisten kiinnostuksenkohteitteni kautta saan lähestyä ihmisiä, ja niissä luonnollisissa tilanteissa voi avautua luonnollisia tilanteita kertoa vastapuolellekin oman elämäni sisällöstä ja tärkeistä asioista. Niin mielellämmehän kerromme ihmisille myös rakkaista perhekuntalaisistammekin, ja näytämme heidän kuvaansa, jos vain sattuu olemaan meillä mukana.

Luonnollista. Yes. Ei tartte yrittää mitään keinotekoista. This is great! I'm learning something. Mahtavaa olla kristitty, mahtavaa olla kristitty Jumalan maassa!

Samaa porukkaa - mutta mitä näistä on tullut!

Toissa päivänä katsellessani bussipysäkillä paria bussia odottavaa Israelin armeijan sotilasta, Jumala (kukapa muukaan) antoi minulle opetuksen: Jos Herra ei olisi Abrahamia ja Israelia kutsunut ja valinnut omakseen ja työnsä kohteeksi, niin tämäkin kansa olisi aivan samanlaisia kiihkoilevia, toisiansa ja vääräuskoisia herkästi tappavia ja Jerusalemin Kalliomoskeijaa/Temppelivuorta päin pyllisteleviä epäjumalanpalvelijoita. (Muslimithan kumartavat rukoillessaan Mekkaa kohti, ja siinä samalla usein tulevat kääntäneeksi takamuksensa "kolmanneksi pyhintä" paikkaansa, Jerusalemin Kalliomoskijaa kohti).

Niin. Israelin kansa on aina ollut yksi Lähi-Idän kansoista. Siis tätä samaa joukkoa kuin muutkin kansat täällä. Ählämsun sählän vaan kaikille. Abrahamhan (isänsä Terahin matkassa) kutsuttiin uuteen kotimaahan tänne Välimeren rannoille nykyisen Irakin alueelta. Me länsimaalaiset yleensä emme tajua, että Israelin kansa oikeasti kuuluu tänne - eivät juutalaiset ole tulleet tänne muualta 1900-luvulla ja valloittaneet itselleen toisille kuuluvia maa-alueita. No-no-no! Lo-lo-lo! Täällä Lähi-Idässä tämä kansa on syntynyt, ja Abrahamista ja sittemmin Mooseksen-Joosuan ajoista alkaen noin 3400 vuotta sitten tänne Kanaanin maahan asettunut. Ja läpi kaikkien aikojen tässä maassa on siitä lähtien juutalaisia asunut. Diaspora (hajoitus kaikkeen maailmaan) oli/on Diaspora, mutta raamatun ennustusten mukaisesti hajaannuksen aika on täyttynyt/täyttymässä. Tämä on yksi raamatun väkevimpiä toteutuneita ennustuksia, jota emme usein tiedosta.

Muistakaamme siis, että alun alkaen israelilaiset eivät olleet mitään sen kummempia. Joosua kertoi heidän taustoista näin: (24:2-3):
"...Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia.
Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolelta virran ja kuljetin häntä kautta koko Kanaanin maan ja tein hänen jälkeläisensä lukuisiksi..."

Toisin sanoen, sieltä Kaldean Uurista, kaiken maailman epäjumalanpalvelijoiden keskuudesta Jumala kutsui yhden kaverin ja hänen sukunsa tehdäkseen hänen/heidän kauttaan työtänsä maan päällä, ja tuottaakseen myös Pelastuksen ja Pelastajan maailmaan. Aabraham lähti Kutsujansa matkaan, ja Hänen jälkeläisensä ovat tulleet siunatuiksi, vaikka on heitä tietysti kuritettukin mitä rankimmalla kädellä.

Huomaammeko, minkä valtavan eron tämä Jumalan kutsu on aikaansaanut Israelin ja muiden Lähi-Idän kansojen välillä? Ja aina alusta alkaenhan se ero on ollut olemassa. Näemmekö sen, mikä ero on sillä, onko kansan Jumalana tosi Jumala vai joku epäjumala, Allah tai mikä muu tahansa? Tuskin olen kovin paljon väärässsä, jos yleisellä tasolla totean, että Israel on sivistyneiden ihmisten demokratia, kun taas arabivaltiot ovat pääsääntöisesti hyvin takapajuisia yhteiskuntia, diktatuureja, joita hirmu-uskonnon avulla tyrannisoidaan. Israel arvostaa ihmistä ja elämää, oikeudenmukaisuutta, tietoa ja osaamista, varmaan enemmän kuin mikään muu valtakunta. Huolimatta jatkuvista sodistaan ja suurista määristä maahanmuuttajia, joiden kotouttaminen Eretz Israeliin vaatii valtavan paljon resursseja, Israel on tänä päivänä yksi maailman vahvimpia kansantalouksia. Kaikki kansat ovat Israelia vastaan, mutta "Israel chai" - Israel elää ja menestyy! Minusta näyttää siltä, että arabivaltioissa puolestaan ei ole paljon mitään muuta elämän syvällisempää tarkoitusta kuin Israelin vastustaminen ja tuhoaminen. Kumartaa Allahia ja alistaa ja tuhota toisuskoisia. Harvat arabimaat ymmärtävät liittoutua Israelin kanssa - eivät tajua, kuinka suuret siunaukset menettävät.

Niin. Tiedän kyllä jotain arabimaailmankin suurista ajoista ja suurista ansioista ihmiskunnalle, mutta sellaisia aikoja kaiketi enimmäkseen oli arabikulttuurien alkuvaiheissa. En ole varma, onko tämän päivän arabivaltioilla paljon mitään muuta annettavaa maailmalle kuin  öljy...

Palestiina vai Israel vai molemmat

Oltiin tänään kuulemassa suomalaista opetusta aiheesta "Israelin maa". Todettiin, että kansainvälisten virallisten sopimusten ja oikeusperiaattteiden mukaan ei ole kahta kysymystä siitä, onko koko Israelin alue Israelin vai ei.
Myös selvitettiin perusteellisesti sitä, mitä raamatulla on asiaan sanomista, eli raamatun Jumalalla. Luennoitsija Harri P. kertoi, että Jumala ei ole mitään muuta asiaa vannonut niin moneen kertaan vakuuttavasti raamatussa kuin sen, että tämä maa on Israelille luvattu. Siis Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Siis Jumala on oikein siis vannomalla vannonut. Vaikea siinä on sitten meidän pikkuihmisten, niin mahtipontisia kuin tässä tahdotaankaan olla, uhitella jotain muuta. Monet kuitenkin uhittelevat.
Luennolla luettiin myös Hesekiel 47:21-23 - tämä on kova ja huomionarvoinen, erittäin ajankohtainen Sanan kohta:

"Jakakaa tämä maa keskenänne Israelin sukukuntien mukaan.

Ja arpokaa se perintöosiksi itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat teidän keskuudessanne ja ovat synnyttäneet lapsia teidän keskuudessanne. Olkoot he teille saman arvoisia kuin maassa syntyneet israelilaiset: he saakoot arvalla perintöosan Israelin sukukuntain keskuudessa teidän kanssanne.

Missä sukukunnassa muukalainen asuu, siinä antakaa hänelle perintöosa, sanoo Herra, Herra." Huomaathan. kuinka tämä sana antaa vahvan toivon palestiinalaisillekin. Israelin maan turvallisuus vaatii kyllä sen, että koko Jordanin länsipuolinen alue on Israelin kontrollissa, niin kuin myös Golanin kukkulat ja Gazan kaistale. Jos Israel ei niitä valvo ja vartioi, niin äkkiä sieltä tullaan tämän maan ja kansan kimppuun, se on nähty niin monta kertaa vuoden 1948 itsenäisyyssodasta alkaen. Eli Israelin on pakko pitää kiinni koko alueensa omistuksista. Mutta aivan varmasti täällä voitaisiin suostua siihen, että palestiinalaiset saisivat selkeän autonomisen aseman. Kyllä täällä juutalaiset virallisesti ovat aika hurskaita - vaikka kaiken maailman sekopäitäkin on - ja tahtovat ottaa huomioon vertaisina lähimmäisinään niin arabit, druusit kuin kaikki muutkin. Tämä Hesekielin raamatun kohta on suurenmoinen löytö tähän nykytilöanteeseen - se antaa saman aseman maassa syntyneille muukalaisille!!! Kova juttu. Tämän Sanan perusteella pidän oikeastaan vääränä, jos juutalaiset ottavat itselleen sellaisia maita ja mantuja, jotka ovat selvästi palestiinalaisten asuttamia tai muuten aktiivisessa käytössä, esim. laidunmaana. Tai jos nyt tämä juuri tappelun aiheena olevaa Silwanin lähiö on niin perin palestiinalainen alue, niin miksi sinne pitää kansallis-uskonnollisten juutalaisten väkipakolla muuttaa ja aiheuttaa riitaa. Sellaiset alueet kuuluisi erottaa palestiinlaisten "omiksi". Mutta jos sitten Itä-Jerusalemissa tai Länsirannalla tai missä tahansa ei ole selkeästi palestiinalaisten hyötykäytössä olevia alueita, niin sinne saa mielestäni kuka tahansa rakentaa. Tässä kaikessa on kuitenkin yksi tai kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin, palestiinalaiset haaveilevat ja vaativat oman valtion perustamista. Mutta kuten edellä totesin, on varmaa että se ei tule toteutumaan. He vaativat myös Jerusalemia omaksi pääkaupungikseen, mutta on selvää ettei sekään tule toteutumaan. Palestiinalaisten ainoa elinkelpoinen vaihtoehto olisi suostua olemaan osana Israelin valtiota autonomisena alueena. Sehän olisi heille superhieno vaihtoehto - ei tarvitsisi laittaa valtakuntansa varoja asevoimiinsa kun Israel hoitaisi puolustuksenkin. Saisivat aivan rauhassa rakentaa omaa kaunista yhteiskuntaansa islaminsa pohjalle. Toisen syvä kanto kaskessa on se, että toivottoman suuri osa palestiinalaisista tahtoo päästä eroon koko Israelista ja kaikista juutalaisista. Jopa palestiinalaisten presidentti Abbas on selvästi uhka Israelin olemassaololle kun ei edes tunnusta Israelin valtiota. Tämän takia on pakko päästä siihen, että palestiinalaisten alueet demilitarisoidaan. Eli aseet pois pojilta kun eivät osaa niillä muuta tehdä kuin kiusata ja terrorisoida toisuskoisia. Lopuksi; Kahden valtion ratkaisu ei siis onnistu Pyhällä maalla. Se on turhaa ja epärealistista puhetta. Palestiinalaisten tulisi nöyrtyä ja suostua olemaan osa Israelia ja lopettaa nuo joutavat Allah Akbar vai mitä ne on ne huudot. Ei se Allah mikään muu ole kuin pahainen demoni, joka ei saa aikaan mitään muuta kuin tuhoa tämän maan päällä.

Intensiivisiä ja tapahtumarikkaita päiviä

Moi kaikki ystävät!

Meillä on taas Sarin kanssa ollut muutamia huippuhienoja kokemuksien ja elämyksien täyteisiä päiviä. Tässä rupesikin jo olo tuntumaan puutuneelta, kun on omaan kämppäämme asetuttu ja rauhoituttu, eikä liiemmälti mitään sen kummallisempaa ole elämässämme tapahtunut. Olemme oikein iloisia asunnostamme, 70m2, 3h + keittiö. Ihan liikaakin meille kahdelle, mutta mahtuupahan majoittamaan tilapäisiä asunnon tarvitsijoita. Ensi yönä meille tuleekin ensimmäinen ystävä tänne majoittumaan muutamaksi viikoksi.

Viime viikonlopun kohokohta oli Jerusalemin Kansainvälisen Kristillisen suurlähetystön (ICEJ) järjestämä Lehtimanjuhla (pe-ke), johon osallistuimme tilaisuuden tullen, kun päästiin paikallisten hinnoilla ja vielä opiskelijahinnoilla. Oli upeita karismaattisia tilaisuuksia, suurenmoisia ylistys- ja tansssisessioiota. Upea erämaacelebraatio Kuolleen meren rannalla, yli 33 asteen helteessä illan pimeydessä.

Ein Gedin erämaajuhlapäivä ja ilta oli aika sumuinen, 

eli maisemat ei näy kaikista kauniimmin...

Juhlilla kuultiin myös traagisia kertomuksia kristittyjen kohtaamista vainoista Lähi-Idässä. Tajuttiin olevamme ympäristössä, jossa kristittynä oleminen maksaa!!! Irakilainen pappi kertoi ISISin sankareiden tulleen Irakissa noin 6 päivää sitten (viime viikon lopulla) kristittyyn kotiin uhaten tappaa perheen lapset jos isä ei kiellä Jeesusta. Isä kielsi Jeesuksen säästääkseen lapsensa ja anoi myöhemmin armoa ja hyväksyntää teolleen pappinsa luona. ISIS tulee sitten toiseen kristittyyn kotiin ja kysyy lapsilta, kiellättekö Jeesuksen vai kuoletteko! Lapset sanovat, etteivät voi kieltää Jeesusta joka on rakastanut heitä niin paljon ja jota he rakastavat. ISIS teloitti lapset siihen paikkaan....yleisön joukosta kuului voi-huutoja ja valituksia, ja hirveältä se tuntui minunkin kovassa sydämessäni. Tämä puhuja-pappi on itsekin jatkuvan tappouhan alla, koska julkisesti uskaltaa tunnustaa rakastavansa ja siunaavansa juutalaisia.

Palestiinalaiset pastorit Bethlemistä ja Itä-Jerusalemista puolestaan kertoivat myös Jumalan väkevistä rakkauden teoista ja ihmeista muslimien keskuudessa. Kaverit toimivat siellä henkensä kaupalla - täällä siis kristittyjen pitää maksaa uskostaan, sekä Israelissa että palestiinalaisten keskuudessa vielä kovemmin. Gazan sodan aikaan nämä palestiinalaiset Jeesus-uskovaiset tahtoivat osoittaa rakkautta myös juutalaisille tekemällä kotikäyntejä ja kertomalla Jumalan rakkaudesta ja siitä, että on myös arabeja jotka rakastavat Israelia. Tämän tempauksensa seurauksena he ovat kuulemma menettäneet sponsorirahoitustaan. Eivät fiksut länsimaalaiset "kristilliset" (???) järjestöt tykkää, jos joku haluaa siunata Israelia....

Juhlilla vieraili myös esim. Israelin presidenttti pitämässä tervehdyspuheensa, sekä Juutalaisen Maailmankongressin presidentti. Viimeisenä iltana oli varsinainen Israelilainen ilta, johon oli kutsuttu myös kunniavieraaksi Gazan sodan taisteluyksikkö, 200 sotilasta komentajansa kanssa, druusipäällystöä ja kristittyten arabien taisteluyksikkö. Kuva tässä alla.

Tiistaina oli sitten se juhlallinen ja profetaalinen Jerusalem-marssi (ks. Sak 14:16-17 - tulevaisuuden ennuistus), johon kokoontuu noin 50 000 israelilaista eri puolilta maata, ja sen lisäksi varmaan noin 6000-7000 kristittyä varmaan noin 80 eri maasta. Marssi ei siis ole uskonnollinen tapahtuma, vaan maallisten juutalaisten riemumarssi läpi kaupungin. Erityisesti meidät kristityt otetaan riemulla vastaan, koska juutalaiset kokevat meiltä saavansa tukea ja ymmärrystä, jota he totisesti tässä antisemitistisessä maailmassa kaipaavat.

Tuhannet ihmiset katujen varsilla hurraavat kristityille, lausuvat kiitoksia ja siunauksia, vilkuttavat ja laulavat ja toivottavat tervetulleiksi. "We love You"-huutoja kuulee tuon tuostakin. ja me marssijat parhaamme mukaan toivotimme heille kaikkea hyvää, englanniksi ja jotkut kenties vähän hebreaksi. Lyödään käsiä yhteen tai puristetaan käsiä. Jotkut jakavat oman maansa pikkuisia lippuja ja karamelleja lapsille. Minä kannoin kuvassa näkyvää julistetta Onnin kanssa - tuo tekstihän on Ruutin kirjasta, 1:16. Kyllä kosketti omaa sydäntäni tämä tekstui, ja näytti koskettavan monen katselijan sydäntä. Aika paljon meille peukutettiin. Jotkut Afrikan tai Amerikoiden maiden ryhmät laulavat marssiessaan, soittavat torvia ja rummuttavat rumpuja, monet pukeutuvat mitä kummallisimpiin vaatetuksiin. Kertakaikkiaan GREAT EXPERIENCE.

Juhlilta olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta ei kaikkea yksinkertaisesti jaksa jakaa,..eikä kaikki kuulu kaikille :) 

Lehtimajanjuhlien jälkeen kiiruhdimme vuokraamaan auton ja sitten matkaan kohti pohjois-Israelia. Keshet Cave ensimmäinen kohde. Olin netistä pongannut tuon luonnonmuodostuman, kalliosillan, jossa myös kiipeilyä harrastetaan. 40 metrin pudotus tuosta kalliosillalta alas. Ei laskeuduttu köysillä alas, vähän harmittaa. Olin jänishousu.

Meillä oli kiire joutua Keshet Cavelle, jotta vielä jostain saisi jotain majapaikkaa kehitettyä. Ei suurta stressiä ollut - ajateltiin, ettää eiköhän hyvä Isämme taivaassa tiedä tarpeestamme. Pyhäpäivä oli kuitenkin alkamassa ja kaikki paikat menossa kiinni siinä klo 16-18 aikoihin. Ja sitten: pari kaveria niistä jotka pyörittivät sitä köysikiipeily-toimintaa siinä maksua vastaan, alkoivat auttaa meitä yösijan saamisessa. Kohta meille luvattiinkin teltta-majoitusta jonkun talon pihassa. Okei, mikäs siinä sitten. Saavuimme lopulta monen puhelinsoiton avustamana perille, ja siellä talon pihalla pusikossa oli makuulaverit, taivasalla siis. Siihen meille luvattiin peittoja ja vällyjä, jotta pärjättäisiin. Eikä maksaisi mitään. Mutta myöhemmin illalla taivas puuttui peliin. Alkoikin sataa yhtäkkiä, vastoin säätiedotuksia, ja niinpä isäntäpariskunta päätti ottaa meidät sisälle nukkumaan. Pääsimme siis ihan normaaliin ihmisasumukseen, hyvään sänkyyn nukkumaan, eivätkä nämä ihmiset suostuneet ottamaan mitään maksuakaan meiltä! Monipuolisen aamiaisenkin laittoivat meille Ofer ja Iris. Siis aivan hyperystävällisiä, eivätkä ainakaan mitään uskovaisia. Olimme äimän käkenä, kuinka meille tällaista voi tapahtua. Yhtäkkiä vieraassa paikassa vieraiden ihmisten luona, aivan kuin kotonamme - what's this?

Kuvassa myös Oferin ja Iriksen poika perheineen. Tää oli 

ihan huippu juttu tutustua heihin, oli hienoa jutella sekä pinnallisia että syvällisempiä heidän kanssaan! Toivomme saavamme heidät tänne Jerusalemiin meille käymään.

Vielä yksi HUIPPUjuttu, vaikka vähän kertomus venyykin: Eilen oli siis pyhäpäivä kun jatkoimme matkaa heiltä. Meillä oli rahat loppu ja bensa vähissä, ja kuitenkin piti päästä eteen päin reissussamme. No menimme arabikristityssä kylässä ensin yhdelle pankkiautomaatille, ja sitten pankkiin sisälle: "no money - some problem somewhere". Seuraavalle pankkiautomaatille: no, ja sitten pankkiin: no success. Kolmannelle automaatille ja pankkiin: no money. Pankkitäti soitti pariinkin paikkaan ja selvitti asiaa, ja syyksi varmistui, että Mastercard ei toiminut koska oli juutalaisten pyhä. Aivan: sapatti on täällä tosi sapatti - pankkilaitos ja -laitteetkin lepää. What to do??? Arvatkaa mitä! Pankkitäti ehdotti, että hän antaa omistaan mulle 200 shekeliä, niin ei jäädä pulaan! Mitä!!! Ei voi olla totta! Mutta niinpä vain hän kävi takahuoneeesta 300 shekeliä mulle/meille. Olin aivan murtunut ja kosketettu tällaisesta lähimmäisen rakkaudesta ja Jumalan huolenpidosta!!! Osoittautui, että täti olikin Jeesukseen uskova arabikristitty, ja minä tietysti julistin meidänkin uskovan Jeesukseen. Kiitin niin lämpimästi kuin vain osasin.

Noilla shekeleillä, ja omilla lopuilla rahoillamme saimme sitten löpöä vuokra-autoomme, ja pääsimme Meron-vuoren ja Hule-laakson kautta illaksi ja yöksi Tiberiakseen, josta tänä aamupäivänä kaahasimme pitkin Jordanin laaksoa Jerusalemiin. Upea tuo Jordanin laakso! Ei kumpikaan oltu siellä ennen tällä tavoin käyty.

Jordanin laakso on paljolti todella leveä, lieneekö kymmenenkin kilometriä.
Oli autiomaata, ja oli hoidettuja viljelyalueita - oli juutalaisia asutuksia, 

oli arabiasutuksia. Vaikutti perinteiseltä rauhalliselta rinnakkaiselolta. Valtavat mahdollisuudet täällä laaksosssa, on vettä ja rehevyyttä, onkauniita lakeuksia johon vaikka mitä asutuksia rakentaa. Miksihän siellä 

oli/on niitä aika vähän?

Kahvilla Jordanin laaksossa

Näimme Jordanin laaksossa jotain jota en ole ennen nähnyt: 

kymmenittäin ja taas kymmenittäin haukkoja/kotkia kaartelemassa sinitaivaalla. En osaa edes sanoa mitä lajia olivat - saattoi olla esim.jotain haarahaukkoja

Mistä vettä Jerusalemiin? Vesihuoltoinsinöörit asialla

Niin ne päivät ja viikot kuluvat täällä Israelissakin. Eilen tuli siis jo 4 viikkoa täällä täyteen – huups. Mitä täällä on tullut tehtyä - nyt tuntuu siltä, että aivan liian vähän. Toivomme saavamme tästä ajastamme täällä irti mahdollisimman paljon, se on selvää. Lukuisissa mielenkiintoisissa kohteissa tekee mieli käydä. Joissakin paikoissa on jo käytykin, kuten esim. Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa pienessä Ariel-museossa, joka kertoo Jerusalemista ensimmäisen temppelin aikana, eli Salomon ajoista temppelin hävitykseen (noin 950-585 eKr). 

Eilen tutustuttiin Christchurch-kirkon yhteydessä olevaan pieneen museoon ja tavattoman kivaan oppaaseen (amerikan juutalainen, Jeesukseen uskova ns.messiaaninen juutalainen), joka kertoi ja esitteli meille mm. antiikin aikaisia vesisäiliöitä ja vesitunneleita, joita löytyy maan alta siitäkin museo- ja kahvilarakennuksen alta, ja joiden reittejä maan alla ja historiallisia yhteyksiä  suurella mielenkiinnolla tänä päivänä tutkitaan ja selvitetään.

Kävin toisen oppaan kanssa kopioimassa itselleni eräässä arabikorttelin pikkumyymälässä itselleni kopiot uutukaisesta pienestä tieteellisestä julkaisusta, jossa esitellään/käsitellään niitä akvedukteja, jotka on rakennettu kaukaa Betlehemin takaa etelästä ja jotka ovat tuoneet runsaasti vettä Jerusalemiin jo ennen ajanlaskumme alkua. Ensin on vettä johdettu vuorilta ja lähteiltä ns. Salomonin altaille siellä kaukana, ja sieltä sitten kahdella eri akveduktilla Jerusalemiin, ja Herodioniin Herodes Suuren huvilinnakkeelle. Se keräilyakveduktiverkosto oli jo yli 50 km pitkä, lieneekö satakin kilometriä, ja sieltä Salomonin altailta sitten Jerusalemiin parikymmentä kilomeriä. Meinaan että ovat olleet mielettömiä rakenteita. Roomalaisten aikaan = Herodes Suuren ja Pontius Pilatuksen aikaan rakennettiin ilmeisesti se myöhempi akveduktilinja. Jerusalemin vanhan kaupungin alla on sitten hurjan paljon vesisäiliöitä ja vesitunneleita, joita pitkin vettä kanavoitiin kaupungin eri osiin. Olivat ennenkin siis todellisia vesihuoltoinsinöörejä. Matkalla Salomonin altailta Jerusalemiin on lisäksi ollut yksi pieni ongelma sen myöhemmän, ns. ylemmän akveduktin kanssa: Siinä välillä maan pinta on ainakin 10 metriä alemmalla tasolla! Kuinka veden saisi ylävirtaan valumaan kohti Jerusalemia? Okei – laittoivat veden umpiputkeen siinä kohdin akveduktia! Ja onpa joitain pätkiä kaivettu tunneleihin vuorten läpi.

Kaiken kaikkiaan tuollaisen akveduktin rakentaminen on ollut melkoisen vaativaa puuhaa. Pitkin vuorenrinteitä sopivia maaston korkeuksia seuraten ja kiemurrellen on vesireittiä Jerusalemiin vedetty. On siinä ollut insinööreillä tiiraamista, jotta on saatu viettoa sopivasti koko matkalle etelän vuoristosta Jerusalemiin – korkeuseroa oli koko matkalla noin 30 metriä (Salomon altailta Jerusalemiin), ei sen enempää...

Jerusalemissa oli noihin aikoihin siis kova veden kulutus. Temppelin rituaalimenoissa tarvittiin vettä paljon. Temppelialueella onkin hurjan paljon maan alaisia vesisäiliöitä, joita ei kuitenkaan tänä päivänä pääse tutkimaan kun on se Kalliomoskeija siellä, eivätkä muslimit halua että mitään juutalaista muinaishistoriaa kaivetaan esiin. Rooman armeijat tarvitsivat vettä, totta kai. Herodes Suuri rakennutti upeat palatsit ja linnakkeet+ mielettömän hienoja puutarhoja lähteineen ja puroineen. Lisäksi oi kaupungin asukkaat, joiden lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa – joku on arvioinut, että olisi ollut Jeesuksen aikana 50 000 asukasta. Sitten: uskonnollisten juhlien aikaan kaupungin väestön lukumäärä ilmeisesti moninkertaistui, kun juutalaisia saapui koko Israelin alueelta ja Diasporasta ympäri itäistä Välimerta ja paljon myös idän suunnasta Baabelin virtain varsilta. Veikkaan, että saattoi olla parisataa tuhatta ihmistä täällä ahtaissa oloissa juhlien aikaan. Josefuksen mukaan tosin taisi olla paljoin enemmänkin väkeä liikkeellä.

Tämä kuva on vasta löydetystä maanalaisesta vesisäiliöstä
Temppelivuoren kupeessa, ensimmäisen temppelin ajalta.
Luulenpa siis, että jo Salomo rakennutti ensimmäiset akveduktit
ja ekat Salomonin altaat (Salomon's pools), vaikka tiede ei sitä pidä uskottavana.

Niin, on arvioitu, että akveduktit olisivat antaneet 120 litraa vettä minuutissa – se tekee yli 330 kuutiota vuorokaudessa. (Paraisten kaupungilla käytetään vettä nykyisin noin 3000 m3 vuorokaudessa, eli kymmenen kertaa enemmän.) 330 kuutiota jaettuna 50 000 asukkaalle ei ole sen enempää kuin 6,6 litraa per ihminen. No, oli muitakin vesilähteitä, esimerkiksi Giihonin lähde, joka antoi kai yli 30m3 päivässä, ja ilmeisesti oli jotain akvedukteja myös idän suunnasta.

Juu että tämmöistä täällä. Jerusalemin historia kiinnostaa kaikelta osin – onhan tämä valittu Jumalan kaupunki. Uskon että kaikella on täällä merkityksensä. Ei Jumala sattumalta ole tätä maata ja kaupunkia itselleen valinnut. Täällä yritämme saada lisää käsitystä ja valaistusta, ja samalla oppia ymmärtämään juutalaisten valintaa; mitä se merkitsee ja mitä se ei merkitse. Toivomme, että Israelin elävä Jumala koskettaa meidän omia sydämiämme, ja auttaa meitä koskettamaan Hänen omaisuuskansansa ”sokeita” jäseniä juutalaisen Messiaamme evankeliumilla.

Vielä yksi asia: Tästä lämmöstä olen alkanut pikku hiljaa tykkäämään. Ja toiseksi: tuntuu mahtavalta, kun päästään huomenna muuttamaan pysväiseen kotiimme täällä. Kiva siisti tilava 3 h+kyökki  Talpiotin kaupunginosassa. Mennään tänään allekirjoittamaan vuokrasopimus!

Praise the Lord!!!

Petri